Tapaturmien määrä on kasvussa maailmanlaajuisesti. Suomessa niiden vuoksi tarvitsee sairaalahoitoa yli 50 000 ihmistä vuosittain. Kasvomurtumia esiintyy jopa 10–15 prosentilla kaikista traumapotilaista, eivätkä ne ole aina vain esteettisiä tai paikallisia vammoja.
Tuore väitöstutkimus osoittaa, että kasvomurtuma voi olla varoitusmerkki vakavasta, jopa hengenvaarallisesta liitännäisvammasta. Kasvojen alue on kriittinen elintärkeille toiminnoille: hengittämiselle, syömiselle ja näkemiselle.
Kasvojen vammat voivat olla pehmytkudosvammoja, palovammoja, hammasvammoja tai kasvoluiden murtumia. Erityisesti kasvoluiden murtumat tunnetaan riskitekijöinä vakaville liitännäisvammoille. Huolestuttavaa on, että noin joka viidennellä kasvomurtumapotilaalla on samanaikaisesti toinen, potentiaalisesti hengenvaarallinen vamma. Kasvojen vamma voi olla merkki paljon vakavammasta asiasta, joka olisi erittäin tärkeää huomata ajoissa.
Tutkimuksessa analysoitiin kahden suuren sairaalan potilasaineistot kymmenen vuoden ajalta. Tutkimukset tehtiin Harvardin yliopistossa ja Massachusetts General Hospitalissa Bostonissa sekä Helsingin yliopistossa Helsingissä ja Päijät-Hämeen keskussairaalassa Lahdessa.
Bostonissa sairaalassa hoidettiin vuosina 2007–2017 lähes 4 000 kasvomurtumapotilasta. Heistä noin 15 prosentilla todettiin samanaikainen kaularangan vamma. Keskikasvojen murtumat ja alaleuan murtumat liittyivät selvästi suurentuneeseen riskiin. Suomessa tulokset olivat samansuuntaisia: Päijät-Hämeen keskussairaalassa joka viidennellä kasvomurtumapotilaalla todettiin liitännäisvamma. Keskikasvojen murtuma oli yleisin murtumatyyppi ja kaatuminen tavallisin vamman aiheuttaja.
Väitöstutkimuksen johtopäätös on yksiselitteinen: kasvomurtumapotilailla, erityisesti keskikasvojen ja alaleuan murtumissa, henkeä uhkaavat liitännäisvammat tulee aktiivisesti poissulkea kohdennetulla kuvantamisella. Tutkimus osoittaa, että potilailla, joilla on keskikasvojen murtuma tai suurienergisestä vammasta syntynyt alaleuan murtuma, on selvästi suurentunut riski saada samanaikaisesti kaularangan vamma, tylppä kaulasuonivamma tai traumaattinen aivoverenvuoto. Nämä vammat eivät aina näy ulospäin, mutta voivat olla hengenvaarallisia, ellei niitä tunnisteta ajoissa.
When should associated head and neck injuries be suspected in patients with craniomaxillofacial fractures?
Esa Färkkilä
LL (väit), HLL, EL, EHL
VASTAVÄITTÄJÄ
Jyrki Törnwall, dosentti
Helsingin yliopisto
KUSTOS
Johanna Snäll, apulaisprofessori
Helsingin yliopisto ja HUS
ESITARKASTAJAT
Leena Ylikontiola, dosentti
Oulun yliopisto ja OYS
Tuomas Brinck, dosentti
Helsingin yliopisto
OHJAAJAT
Leonard B. Kaban, professor
Harvard University and Massachusetts General Hospital, United States
Juho Suojanen, dosentti
Helsingin yliopisto ja Päijät-Hämeen keskussairaala
Verkkojulkaisun osoite:
http://hdl.handle.net/10138/625711