Lääke & tiedeMitä parodontiitin lähes sadan prosentin esiintyvyys tarkoittaa?

Hammaslääkärit tekevät usein juurihoitoja vaikeisiin ja haastaviin hampaisiin. Joskus hoitojen yhtey­dessä ilmenee komplikaatioita ja tapahtuu menettelyvirheitä tai hoitotapaturmia, vakavimmillaan potilasvahinkoja. Nämä vahingot ovat yleensä tiiviisti kytköksissä tapauksen vaikeusasteeseen. Juurihoidot ovatkin se hammashoitotoimenpide, joka yleisimmin johtaa potilasvahinkoihin liittyviin korvaus­vaateisiin.

Pulpaperäiset sairaudet ovat yleinen syy hakeutua päivystykselliseen hammashoitoon. Hyvä diagnostiikan ja erotusdiagnostiikan tuntemus on ratkaisevan tärkeää päätettäessä juurihoidon tarpeesta ja hoitolinjasta päivystystilanteessa. Potilaan kertomat esitiedot, huolellinen kliininen tutkimus ja tarvittavat radiologiset tutkimukset ovat tässä ensisijaisen tärkeitä.

Tulehdukselliset suolistosairaudet (engl. inflammatory bowel diaseases, IBD), joihin kuuluvat Crohnin tauti ja haavainen paksusuolitulehdus, lisäävät suolistosyövän riskiä. Vaikka nämä taudit esiintyvät nimenomaan suolistossa, ne vaikuttavat koko ruuansulatuskanavaan, myös suuhun. Tutkimusten mukaan tulehdukselliseen suolistosairauteen liittyviä suun limakalvomuutoksia esiintyy 20–50 %:lla Crohnin tautia ja ­2–34 %:lla haavaista paksusuolitulehdusta sairastavista potilaista.

Vitaalin pulpan hoidon tarkoituksena on säilyttää pulpan puolustustoiminnot sekä välttää juurihoito, joka voi olla teknisesti haastava eikä aina onnistu toivotusti. ESE (European Society of Endodontology) on julkaissut suosituksen liittyen vitaalin pulpan hoitoon hampaissa, joissa on syviä kariesvaurioita. Suositus on osittain yhteneväinen Pohjoismaissa käytössä olevien kansallisten suositusten kanssa.

Endodonttinen diagnostiikka keskittyy lähinnä pulpan ja periapikaalialueen infektioperäisten tulehdusten tunnistamiseen. Diagnoosi perustuu yleensä potilaan hoitohistoriaan, aiempiin ja nykyisiin oireisiin, kliinisiin havaintoihin ja testeihin sekä röntgentutkimusten löydöksiin. Anamnestisten tekijöiden tai kliinisten löydösten ja pulpan todellisen tilan välisestä korrelaatiosta on kuitenkin vain vähän näyttöä, eikä endodontian alalla ole selkeää konsensusta diagnostisista kriteereistä.