Tapaturmien määrä on kasvussa maailmanlaajuisesti. Suomessa niiden vuoksi tarvitsee sairaalahoitoa yli 50 000 ihmistä vuosittain. Kasvomurtumia esiintyy jopa 10–15 prosentilla kaikista traumapotilaista, eivätkä ne ole aina vain esteettisiä tai paikallisia vammoja.

Huuli- ja suulakihalkiot ovat kasvojen alueen yleisimpiä synnynnäisiä rakennepoikkeamia sekä Suomessa että maailmalla. Suomessa syntyi vuonna 2020 yhteensä 88 lasta, joilla oli huulen ja/tai suulaen alueen halkio (THL).

Alaleuan murtumat ovat kasvojen alueen tyypillisimpiä murtumia. Antibiootteja ja glukokortikoideja, kuten deksametasonia, käytetään yleisesti osana alaleuan murtumien kirurgista hoitoa. Antibioottien käytössä ja etenkin infektoituneiden alaleuan murtumien hoitomenetelmissä on vaihtelua kirurgien kesken.

Erityisesti keski-iän ylittäneet naiset ovat alttiita implanttikirurgiasta johtuville Nervus alveolaris inferiorin (IAN, Inferior alveolar nerve) vaurioille, todetaan suomalaisessa rekisteritutkimuksessa.

Lähtökohdat

Ortognaattisessa hoidossa noudatetaan tavallisimmin kolmivaiheista hoitomenetelmää, joka koostuu leikkauksesta sekä ennen ja jälkeen leikkausta toteutettavasta oikomishoidosta. Hoito on pitkäkestoinen ja potilaalle raskas, ja joissain tapauksissa hoitoajan lyhentymisellä voidaan saada merkittäviä hyötyjä. Kevyempien hoitovaihtoehtojen käyttöönotto voisi tuoda hyötyä sekä potilaille että palvelujärjestelmälle.

Lähtökohdat

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää odontogeenisen keratokystan esiintyvyyttä, hoitoa ja uusiutuvuutta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä vuosina 2005–2015.