Viimeaikaisten tutkimusten mukaan pureskelukyky voi ennaltaehkäistä ikääntyvien kognition heikkenemistä aktivoimalla aivotoimintaa.
Toimivalla purennalla ja pureskelukyvyllä on monia vaikutuksia ikääntyvien terveyteen. Nämä toiminnot ylläpitävät kykyä syödä ja puhua sekä edistävät sosiaalista kanssakäymistä ja elämänlaatua. Pureskelulla on myös keskeinen vaikutus ikäihmisten suunterveyteen, sillä se lisää syljeneritystä.
Tutkimusten mukaan riittävästi pureskelua vaativa ruokavalio ja purennan kuntouttaminen näyttäisivät ylläpitävän myös neuromuskulaarista aktiivisuutta eli aivojen, hermoston ja lihasten välistä yhteistyötä. Eläinkokeissa on havaittu, että pureskelu lisää hermosolujen määrää, synaptista aktiivisuutta ja neurogeneesiä. Rotta- ja hiirikokeissa on myös osoitettu, että pureskelu voi parantaa hippokampuksen alueen ja otsalohkon toimintaa. Näin pureskelu voi parantaa kognitiivista suorituskykyä ja muistia.
Kun pureskelukyvyn ja sen voimakkuuden vaikutusta on tutkittu ikäihmisten keskuudessa, keskeiseksi on noussut mahdollisuus pureskella.
– Frauke Müllerin tutkimusryhmä Genevessä on osoittanut, että pureskelun tehokkuus on vahvemmin yhteydessä kognitiiviseen heikentymiseen kuin hampaiden lukumäärä, totesi professori Timo Närhi pohjoismaisessa suugeriatrian webinaarissa 29.4.2026.
Närhin mukaan aiheesta ei vielä tiedetä kuitenkaan tarpeeksi ja tutkimustyö on käynnissä.
– Vaihtoehtoisesti kognitiivinen heikkeneminen voi vaikuttaa negatiivisesti kykyyn pureskella.
Ikäihmisten riittävän purentakyvyn säilyttämisessä ja purennan kuntoutuksessa tavoitteena on edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hoitopäätökset ovat yksilöllisiä, mutta lähtökohtina purennan kuntoutukselle ovat purennan toimivuus, elämänlaatu, kivuttomuus, infektiovapaus ja mahdollisuus puhdistaa hampaisto. Hoitopäätöksiin vaikuttavat eettiset kysymykset ja potilaan yhteistyökyky. Erityisesti silloin, kun potilaan yhteistyökyky on heikkoa, pyritään säilyttämään purentakyky ja ehkäisemään infektioita minimaalisella hoidolla.
Lyhentyneen hammaskaaren konsepti (SDA) lanseerattiin jo 1980-luvulla, jolloin tutkimukset osoittivat, että viisi purentayksikköä – kaksi molemmilla puolilla ja yksi keskellä – riittävät toimivaan purentaan. Vain yksi kymmenestä SDA-potilaasta kokee purentakykynsä heikentyneen ilman molaareja.
Suunterveyteen liittyvän elämänlaadun arvioinnissa esteettiset tekijät nousevat merkityksellisiksi. Tutkimuksissa on osoitettu, että etualueen hampaat ovat potilaille usein paljon tärkeämpiä kuin näkymättömät molaarit.
– Tämän pohjalta meidän tulisi keskittyä hoidossa premolaarialueelle ennemmin kuin korvata kaikkea, mitä on menetetty toisten premolaarien takana, sanoo Närhi.
Närhin mukaan yksinkertaisemmat hoidot riittävät usein, sillä osaproteesit eivät aina paranna purentakykyä SDA-potilailla. Kiinteät siltaproteesit ja implanttikiinnitteiset kruunut ja sillat parantavat ikäihmisten elämänlaatua enemmän kuin irrotettavat hammasproteesit.