Pään ja kaulan alueen levyepiteelikarsinooma on maailmanlaajuisesti kahdeksanneksi yleisin syöpä, ja 60 % tapauksista diagnosoidaan jo paikallisesti levinneinä.

Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteina oli tutkia bakteerien syklisten dinukleotidien ja Porphyromonas gingivalis -bakteerin lipopolysakkaridien (Pg-LPS) säätelytehtävää ihmisen ienkeratinosyyttien (HMK) ja ienfibroblastien (HGF) soluvasteessa.

Suun levyepiteelikarsinooma (oral squamous cell carcinoma, OSCC) on yleisin suusyövän histologinen alatyyppi. Maailmanlaajuisesti OSCC:n merkittävimmät riskitekijät ovat tupakointi, runsas alkoholinkäyttö ja areca-pähkinästä valmistetun purutupakan pureskelu.

Apikaaliparodontiitti on yleisin leukojen alueen tulehduksellinen sairaus, ja iso osa pään ja kaulan alueen infektioista on hammasperäisiä. Apikaaliparodontiitti diagnosoidaan usein radiologisesti, ja iso osa löydöksistä on oireettomia. Juurihoidon onnistumisprosentti on 86–98, kun juurihoito on asianmukaisesti suoritettu.

Alaleuan murtumat ovat kasvojen alueen tyypillisimpiä murtumia. Antibiootteja ja glukokortikoideja, kuten deksametasonia, käytetään yleisesti osana alaleuan murtumien kirurgista hoitoa. Antibioottien käytössä ja etenkin infektoituneiden alaleuan murtumien hoitomenetelmissä on vaihtelua kirurgien kesken.

Väitöskirjatyössä tutkittiin kliinisesti purennan piirteiden esiintyvyyttä, alaleuan liikelaajuutta ja oikomishoidon tarvetta hampaiston eri kehitysvaiheissa olevilla virolaislapsilla. Lisäksi selvitettiin hammaslääkärin määrittämää oikomishoidon tarvetta ja vaikeusastetta kansainvälisen ICON-hoidontarveindeksin avulla.