Hopeafluoridit ovat viime vuosina herättäneet kasvavaa kliinistä ja tutkimuksellista kiinnostusta lupaavina karieksen etenemistä pysäyttävinä menetelminä, mutta niiden vaikutuksia dentiiniin ei vielä riittävästi tunneta.
Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tutkia dentiinin mekaanisia, entsymaattisia, bioyhteensopivuuteen liittyviä ja väsymisresistenssiin vaikuttavia ominaisuuksia sen jälkeen, kun dentiini oli käsitelty ammoniakkipohjaisella hopeadiamiinifluoridilla (SDF) tai vesipohjaisella hopeafluoridilla (SF), joko kaliumjodidin (KI) kanssa tai ilman sitä.
Väitöstutkimus koostui neljästä osatutkimuksesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa arvioitiin resiini-dentiinisidoksen lujuutta dentiinissä, joka oli käsitelty joko SDF:lla tai SDF:n ja KI:n yhdistelmällä, käyttäen erilaisia sidostusmenetelmiä, pintakäsittelyjä sekä eri sidostusajankohtia SDF-käsittelyn jälkeen. Toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin SDF:n ja SF:n pitkäaikaisvaikutuksia dentiinin kollageenimatriisin stabiilisuuteen KI:n kanssa tai ilman sitä kuuden kuukauden seuranta-aikana. Kolmannessa osatutkimuksessa arvioitiin dentiinin läpäisevää (trans-dentin) ja suoraa sytotoksisuutta käyttäen dentiiniestetestiä (dentin barrier test), jossa dentiini toimii esteenä aineiden kulkeutumiselle ja jäljittelee niiden vaikutuksia pulpan kaltaisiin soluihin, sekä solujen elinkykykokeita. Neljännessä osatutkimuksessa selvitettiin hopeafluoridilla käsitellyn, karieksen heikentämän dentiinin murtolujuutta ja väsymisresistenssiä biofilmimallissa kvasistaattisissa kuormitusolosuhteissa (lähes staattinen kuormitus) ja syklisissä kuormitusolosuhteissa.
Välitön itse-etsaava sidostus SDF- ja SDF + KI -käsiteltyyn dentiiniin heikensi sidoksen lujuutta, kun taas happoetsaus, huuhtelu, jauhepuhallus tai viivästynyt sidostus palauttivat sidoslujuuden. Hopeafluoridit vähensivät entsyymiaktiivisuutta ja säilyttivät osittain kollageenin mekaanisia ominaisuuksia, kun taas KI lisäsi kollageenin hajoamista. SF osoitti parempaa bioyhteensopivuutta kuin SDF, erityisesti ilman KI:tä. Karies heikensi dentiinin väsymisresistenssiä, mutta SF ilman KI:tä paransi kestävyysarvoja ja vähensi halkeamien etenemistä.
Vesipohjainen hopeafluoridi ilman kaliumjodidia osoittautui lupaavimmaksi vaihtoehdoksi, sillä siinä yhdistyivät hyvä bioyhteensopivuus ja hyvät mekaaniset ominaisuudet. Kaliumjodidin käyttöä tulisi harkita uudelleen erityisesti tilanteissa, joissa esteettiset vaatimukset ovat toissijaisia. Tulokset korostavat vesipohjaisen hopeafluoridin kliinistä soveltuvuutta ammoniakkipohjaista hopeafluoridia parempana vaihtoehtona ja tarjoavat samalla suuntaviivoja hopeafluoridin käyttötapojen kehittämiseen.
From biology to mechanics: Effects of silver fluoride treatments on dentin
Merve Üçtaşlı
DDS
VASTAVÄITTÄJÄ
Milena Cadenaro, professori
University of Trieste, Italia
KUSTOS
Arzu Tezvergil-Mutluay, professori
Turun yliopisto
ESITARKASTAJAT
Marja-Liisa Laitala, professori
Oulun yliopisto
Monica Yamauti, apulaisprofessori
Indiana University, Indiana, USA
OHJAAJAT
Arzu Tezvergil-Mutluay, professori
Turun yliopisto
Murat Mutluay, professori
Helsingin yliopisto
Verkkojulkaisun osoite:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0657-4