Tiede

VäitösSuun punajäkälä assosioituu autoimmuunisairauksiin ja vaatii pitkäaikaista seurantaa

18.9.2026Mari Vehviläinen

Punajäkälä (lichen planus) on krooninen, etiologialtaan tuntematon T-soluvälitteinen tulehdussairaus, joka voi esiintyä iholla ja limakalvoilla, yleisimmin suussa. Punajäkälän kaltaiset eli likenoidit muutokset suussa muistuttavat kliinisesti punajäkälää, mutta niiden taustalla voi olla tunnistettava tekijä.

Suun punajäkälään on liitetty useita yleissairauksia, kuten hypotyreoosi eli kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta näyttö yhteyksistä on ollut osin ristiriitaista. Suun likenoideihin muutoksiin liittyvistä systeemisairauksista tiedetään vähän. Sekä suun punajäkälään että likenoideihin muutoksiin liittyy kohonnut suusyöpäriski.

Tutkimuksessa selvitettiin hypotyreoosin ja suun punajäkälän mahdollista yhteyttä kudostasolla tutkimalla tyreotropiinin (TSH) ja sen reseptorin (TSHR) ilmentymistä suun limakalvon kudosnäytteissä ja epiteelisoluviljelmissä. Lisäksi tutkittiin suun ja suun ulkopuolisen punajäkälän geneettistä taustaa ja yhteyksiä autoimmuunisairauksiin FinnGen-aineistossa sekä meta-analyysissä Yhdistyneen kuningaskunnan biopankin aineiston kanssa. Systeemisten sairauksien yhteyksiä suun punajäkälään ja likenoideihin muutoksiin sekä suusyöpäriskiä selvitettiin Kuopion yliopistollisen sairaalan potilasrekisteriin perustuvissa retrospektiivisissä tutkimuksissa.

Tulokset osoittivat sekä suun punajäkälän että likenoidien muutosten liittyvän autoimmuunihypotyreoosiin, vaikka yhteys ei ollut merkitsevä kaikissa analyyseissä. TSH:n tai TSHR:n ilmentymistä ei havaittu suun limakalvossa, mikä viittaa siihen, etteivät ne osallistu suoraan taudin patogeneesiin. Allergiat olivat yleisempiä suun punajäkälää sairastaneilla kuin verrokeilla. Geneettiset analyysit tunnistivat 27 punajäkälään liittyvää riskilokusta, joista monet olivat yhteisiä autoimmuunisairauksien kanssa. Noin kolmasosassa löydöksistä havaittiin eroja suun ja suun ulkopuolisen punajäkälän välillä. Suun punajäkälä liittyi erityisesti hypotyreoosiin, keliakiaan ja Sjögrenin syndroomaan, kun taas ihon punajäkälä assosioitui voimakkaammin psoriasikseen, atooppiseen ihottumaan ja ihon punahukkaan. Molempiin liittyi suurentunut riski sairastua tulehdukselliseen suolistosairauteen, pälvikaljuun ja valkopälviin (vitiligo).

Suun punajäkälää sairastavista 2,5 % ja suun likenoideja muutoksia sairastavista 7,1 % sairastui suusyöpään keskimäärin 17,5 ja 13,8 vuoden seurannassa. Vuosittainen malignisoitumisriski oli 0,14 % ja 0,5 %. Suunpohjan punajäkälämuutokset, ikenen likenoidit muutokset sekä muualla kehossa esiintyvä punajäkälä lisäsivät suun levyepiteelikarsinooman riskiä.

Tulokset vahvistavat aiempaa näyttöä hypotyreoosin yhteydestä suun punajäkälään ja likenoideihin muutoksiin sekä tukevat käsitystä yhteisistä immunogeneettisistä mekanismeista punajäkälän ja autoimmuunisairauksien taustalla. Suun punajäkälän ja likenoidien muutosten pitkäaikainen seuranta on erittäin tärkeää kohonneen suusyöpäriskin vuoksi.

Tutkimus tehtiin Helsingin yliopistossa.