Tämän päivän lääketieteen opiskelijoilla on halu ja kiinnostus saada enemmän oppia suusta ja hampaista. Näin totesi tulevia lääkäreitä kouluttava keskustelukumppanini muutama viikko sitten. Olin kuulemastani mielissäni. Onkin kuljettu pitkä matka, ennen kuin on ymmärretty suunterveyden vaikutukset muuhun terveyteen ja toisin päin. Nyt asia on opiskelijoille itsestäänselvyys.
Professori emeritus Heikki Murtomaa kirjoitti Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa elokuussa, että suurin innovaatio hammashoidossa ei ehkä ole uusi materiaali, laite tai hoitomenetelmä, vaan ajattelutavan muutos. Sairauksien hoitamisesta on siirryttävä yhä vahvemmin niiden ehkäisyyn ja väestön suunterveyden edistämiseen. Myös WHO pitää suunterveyttä olennaisena osana yleisterveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua.
Keskusteluja on värittänyt jälleen pyrkimys siirtää aikuisten suun terveydenhuollon palvelut pois julkisen terveydenhuollon piiristä. Tärkeämpää näinä taloudellisesti vaikeina aikoina olisi varmistaa, että suomalaiset saavat tarvitsemansa palvelut riippumatta asuinpaikasta ja taloudellisesta asemasta. Jos tavoitteena on säästää julkista rahaa, pitää tarkastella kokonaisuutta, ei sen yksittäistä osaa. Oleellista on tunnistaa, että aikuisten suunterveydestä huolehtii kaksi toisiaan täydentävää sektoria. Ilman julkista sektoria terveyserot repeäisivät, kun ihmisiä tippuisi pois hoidon piiristä, ja ilman yksityistä sektoria julkisen hammashoidon kustannukset kasvaisivat todella merkittävästi. Kaavailujen seuraukset olisivat katastrofaaliset myös koulutuksen ja palvelujen laadun kannalta.
Yksityisellä sektorilla on tärkeä rooli. Julkista, lakiin perustuvaa velvoitetta ei kuitenkaan voida rakentaa sen oletuksen varaan, että yksityinen sektori korvaa kaiken sen, mitä julkiselta puolelta poistetaan. Suomen väkiluvusta täysi-ikäisiä on yli 80 prosenttia ja näin ollen alaikäisiä on alle miljoona. Olennaista onkin kysyä, mitä tapahtuisi suun terveydenhuollolle, jos julkinen hammashoito, joka toimii myös uusien hammaslääkärien koulutusympäristönä, kutistuisi merkittävästi?
Tiedämme, että Suomi ei ole palvelujen saatavuuden näkökulmasta yhtenäinen alue. Kasvukeskuksissa yksityisiä hammaslääkäripalveluja on runsaasti, mutta kaikkialla näin ei ole. Myös oletus siitä, että julkisesta hammashoidosta poistuva aikuinen siirtyy automaattisesti yksityiselle, on liian yksinkertainen. Jos yksityistä palvelua ei ole saatavilla tai siihen ei ole varaa, potilas ei siirry mihinkään.
Palvelurakenteen muutos ei ole neutraali, jos se muuttaa myös sitä, ketkä jatkossa käyttävät palveluja. Jos henkilöstöä siirtyy julkiselta sektorilta yksityiselle, se ei automaattisesti tarkoita, että kansalaiset saavat enemmän hoitoa. Kenties suurempi ammatillinen kapasiteetti palvelisi pienempää joukkoa, eli niitä, joilla on mahdollisuus maksaa hoidosta. Taloudellista vaikuttavuutta ei siksi pitäisi arvioida vain vähenevien julkisten menojen tai vastaanottokäyntien perusteella. On kysyttävä myös, mitä kustannuksia syntyy hoitamattomista suun sairauksista.
Julkista suun terveydenhuoltoa ei tarvitse perustella vain niiden kautta, joilla on suurin hoidon tarve. Toimiva julkinen järjestelmä hyödyttää myös hyväosaisia, koska se ylläpitää koko väestön terveyttä, ehkäisee sairauksien kasautumista ja vähentää myöhempää palvelujen tarvetta.
Arkadianmäki tarvitsee hammaslääkärin osaamista – lähde ehdolle eduskuntavaaleihin.
Henna Virtomaa
Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja