Eriasteiset sokeriaineenvaihdunnan häiriöt, kuten heikentynyt glukoosinsieto, kohonnut paastoverensokeri sekä tyypin 2 diabetes, ovat yleisiä sairaustiloja maailmanlaajuisesti. Myös parodontiitti on viimeisten vuosikymmenten aikana noussut merkittäväksi terveysongelmaksi.
Nykykäsityksen mukaan yhteistä parodontiitin ja diabeteksen patogeneesille on synnynnäisen ja hankitun immuunijärjestelmän aktivoituminen. Parodontiitti liittyy systeemiseen tulehdustilaan kolmen pääreitin välityksellä: bakteremian, tulehduksen välittäjäaineiden leviämisen sekä bakteereja vastaan muodostuneiden vasta-aineiden tuotannon kautta.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet yhteyden parodontiitin ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden välillä. Aiheesta on kuitenkin vähän pitkittäistutkimuksia, ja tutkimuksissa käytetyissä menetelmissä on eroja. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia hampaiden kiinnityskudosten terveyden ja hampaattomuuden yhteyttä eritasoisiin sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin käyttäen pitkittäistä tutkimusasetelmaa. Väitöskirjatutkimus koostuu kolmesta osatyöstä, joissa kaikissa on noin 15 vuoden seuranta-aika. Heikentynyttä kiinnityskudosterveyttä arvioitiin 4 mm tai syvempien ientaskujen esiintymisen ja lukumäärän perusteella.
Ensimmäisessä osatyössä todettiin altistus-vaste-yhteys heikentyneen parodontaaliterveyden ja tyypin 2 diabeteksen kehittymisen välillä seuranta-aikana. Toisessa osatyössä todettiin yhteys alkutilanteen heikentyneen parodontaaliterveyden ja hampaattomuuden sekä seuranta-aikana ilmaantuneen heikentyneen glukoosinsiedon välillä. Kolmannessa osatyössä todettiin heikentyneellä parodontaaliterveydellä olevan yhteys alentuneeseen insuliiniherkkyyteen. Tutkimusten rajoitukset huomioiden tulokset tukevat näkemystä, että hyvän parodontaaliterveyden ylläpitäminen voi edesauttaa ylläpitämään normaalia sokeriaineenvaihduntaa ja että heikentynyt hampaiden kiinnityskudosterveys lisää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen.
Kliinikolle havainnon arvo on käytännönläheinen. Ientaskut mitataan jo rutiininomaisesti, joten heikentyneen kiinnityskudosterveyden tunnistaminen ei vaadi lisätutkimuksia. Parodontiittia sairastavalla potilaalla voi olla myös lisääntynyt riski sokeriaineenvaihdunnan häiriöille, ja tarvittaessa hammaslääkäri voi ohjata potilaan yleislääkärin arvioon. Tulosten valossa olisi tärkeää kehittää edelleen paikallisia hoitopolkuja, joissa suun terveydenhuolto ja muu perusterveydenhuolto toimivat yhdessä riskipotilaiden tunnistamisessa ja jatkohoitoon ohjaamisessa.
Erityisesti ennaltaehkäisyn merkitys korostuu. Parodontaaliterveyden ylläpitäminen on perusteltua suunterveyden vuoksi joka tapauksessa, ja mahdollinen yhteys sokeriaineenvaihduntaan vahvistaa entisestään ennaltaehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen arvoa osana potilaan kokonaisterveyttä.
Tutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopistossa.
Periodontal condition and glycaemic disorders: Results of a 15-year follow-up study
Ville Myllymäki
HLL
VASTAVÄITTÄJÄ
Hellevi Ruokonen, dosentti
Helsingin yliopisto
KUSTOS
Tuomas Saxlin, apulaisprofessori
Itä-Suomen yliopisto
ESITARKASTAJAT
Wenche Borgnakke, apulaisprofessori
Pittsburghin yliopisto,
Pennsylvania, USA
Tarja Tanner, apulaisprofessori
Oulun yliopisto
OHJAAJAT
Tuomas Saxlin, apulaisprofessori
Itä-Suomen yliopisto
Anna Liisa Suominen, professori
Itä-Suomen yliopisto
Pekka Ylöstalo, professori
Oulun yliopisto
Verkkojulkaisun osoite:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-6045-0