Hopeafluoridit ovat viime vuosina herättäneet kasvavaa kliinistä ja tutkimuksellista kiinnostusta lupaavina karieksen etenemistä pysäyttävinä menetelminä, mutta niiden vaikutuksia dentiiniin ei vielä riittävästi tunneta.

Kariesvaurioiden hoitolinjan valinta riippuu olennaisesti vaurion syvyydestä, mutta käytännön kliininen päätöksenteko todennäköisesti vaihtelee huomattavasti potilaasta ja hammaslääkäristä riippuen. Tuoreessa tutkimuksessa tarkastelimme, miten bitewing-röntgenkuvissa näkyvien hammasvälipintojen kirkastumien syvyys on yhteydessä paikkaushoidon ­todennäköisyyteen hoitojaksolla.

Väitöskirjatyössä tutkittiin karieksen ja erosiivisen hampaiden kulumisen (ETW) esiintyvyyttä ja vakavuutta suomalaisten nuorten keskuudessa sekä arvioitiin niihin liittyviä ravitsemuksellisia, käyttäytymiseen liittyviä, antropometrisiä ja sosioekonomisia tekijöitä.

Bakteerien epätasapainoa, dysbioosia, hammasbiofilmissä pidetään ensisijaisena etiologisena tekijänä karieksen ja parodontaalisairauksien kehittymiselle. Pelkkä hampaiden harjaus ei poista biofilmiä hammasväleistä riittävän hyvin, oli harjausmenetelmä mikä tahansa.

Päivittäinen hampaiden harjaus fluorihammastahnalla on karieksen ehkäisyn kulmakivi kaikissa ikäryhmissä. Valvottua hampaiden harjausta kouluympäristössä on pidetty keinona ehkäistä lasten kariesta ja tasoittaa sosioekonomisia eroja hampaiden terveydessä, mutta sen vaikutukset ovat kyseenalaisia.