Nuorena kamppailulajin harrastajana minulle opetettiin, että kipu on vain tunne, kun rystyset sinisinä hakattiin säkkiä. Hammaslääketieteen opintojen aikana käsitykseni kivusta laajeni. Kipu ei ollutkaan vain tunne, vaan sillä oli useita eri muotoja. Kihelmöivät rystyset olivatkin kehon tapa kertoa kudosvauriosta.
Kipu on yksi yleisimmistä syistä hakeutua hammaslääkäriin ja joillekin potilaista ainoa syy siihen. Osa potilaista tulee vastaanotolle, koska he pelkäävät, että jos eivät tule, pieni vihlaisu voi muuttua yöunet vieväksi säryksi. Voimakkaasti hammaslääkäripelkoinen tulee vain sen takia, ettei kestä enää kivun kanssa.
Potilaat kehittelevät mitä erikoisimpia kivunhoitomuotoja. Yhden aurinkoisen kesän kivunhoitohitti oli useammalla miespotilaalla ”kaks kaljaa”. Ei ilmeisesti ollut kuitenkaan kauhean toimiva ratkaisu, koska päätyivät päivystykseen.
Paikallishoitoon tablettimuotoisilla kipulääkkeillä törmää myös välillä. Kun tarpeeksi kauan muhittaa aspiriinia limakalvolla, voi olla, että hammassärky ei tunnukaan enää niin pahalta, kun limakalvolle on syntynyt ammottava kraateri.
Kipu saa järkevänkin ihmisen toimimaan välillä irrationaalisesti. Kipulääkkeissä lukee selvästi vuorokauden maksimiannostus, mutta siitä huolimatta tasaisin väliajoin kohtaan potilaita, jotka ovat ylittäneet maksimiannokset reilusti. Osa heistä onkin sitten päätynyt sisätautipäivystykseen.
Eräs potilas ihmetteli, miksi hammaslääkärit aina lisäävät kaiken ikävän eteen sanan vähän, hieman tai pikkasen. En ollut tullut tätä aikaisemmin ajatelleeksi, mutta huomaan tekeväni sitä itsekin.
Toisaalta minusta on huomattavasti mukavampaa, että hammaslääkärini sanoo ”nyt nipistää vähän” eikä ”nyt sattuu ihan *aatanasti”. Tietenkään ei pidä valehdella. Jos tiedän, että toimenpide tekee kipeää, niin kerron sen.
Osa potilaista inhoaa niin paljon puudutusta ja puutuneisuuden tunnetta, että kivusta huolimatta he eivät halua puudutusta. Muutaman kerran työurani aikana olen joutunut neuvottelemaan puudutuksesta hampaan poiston yhteydessä. Kerran asia ratkesi, kun puustasin särkevään hampaaseen. Potilas pomppasi lähes kattoon asti, minkä jälkeen piikki kelpasi. Siihen on syynsä, miksi hampaan poistoa on käytetty kidutusmuotona. Sitä paitsi liikkuvaan kohteeseen on huomattavasti hankalampaa osua.
Ihmiset reagoivat kipuun ja näyttävät sen ulospäin hyvin eri tavoin. Yksi makaa selkä kaarella potilastuolissa hikikarpalot otsalla ja sanoo, että ei tarvitse lisätä puudutusta, kun toinen ei kestä edes pientä puhallusta. On hyvin vaikeaa tulkita potilasta, joka äännähtelee ja liikahtaa pienestäkin kosketuksesta.
Hampaan poistoon liittyy väkisinkin epämiellyttävää tuntemusta, mutta se ei ole läheskään aina kipua. Tämän selittäminen lapselle tai ihmiselle, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä, on haastavaa.
Välillä hammaslääkäreitä kutsutaan sadisteiksi, joiden ajatellaan nauttivan potilaiden rääkkäämisestä. Se tuntuu loukkaavalta. Haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin ilman, että kidutan ketään. Ainakin yleensä.
Suvi Vilén
HLT, LL, suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkäri Helsingistä