Hyvä Hippokrates, parahin lääketieteen isäni. Kirjoitan sinulle ensimmäistä ja ehkä myös viimeistä kertaa.
On pakko tunnustaa, että menin ja vannoin kirjoittamasi valan vain vähän sinne päin. Mutta niin tekivät muutkin. Ääneen porukassa lausuttiin. Oli kyllä juhlava tilaisuus, tämä lääkärivala. Olivat muokanneet tekstin sinun tekstisi pohjalta. Likipitäen oli sama sisältö, mutta ei aivan. Pyydän siis anteeksi heidän lipsahduksiaan, parhaansa yrittivät hekin.
Nöyrimmän anteeksipyyntöni esitän kohtaan: ”Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi.” Myönnän – saatoin möhliä, tai niin kertoo Kanta-kirjaukseni. Viime vuonna patistin potilastani ”tupakan vierihoitoon.” Erittäin tahditonta, nykyaikana kun pelastuslaitoksella on käsitys, että vaahtomuovipatjat syttyvät herkästi.
Saatoin myös töpätä uudelleen, sillä eräs potilaani oli määrätty pitkälle antibioottikuurille ”pukin puremaan”. Ihmettelin kun hän päivitteli vastaanotolle tullessaan, kuinka hänen iholleen oli alkanut levitä sellainen ikävä punainen rengas. Lohduttelin heti päivittelyjeni perään, että onneksi ei käynyt pahemmin. Potilaan katsoessa ihmeissään minuun, haihtui silmistäni suuri sarvipää, ainut pässi huoneessa taisin olla minä itse. Kautta pukin sarvien, pahuksen punkit.
Mutta jos mokasin, niin teki parahin kollega parodontologikin. Ja myöntää sen vielä kirjallisesti: ”Kessuteltu potilaan kanssa.” Mitä ja missä lie kessuttelivat. Onneksi et ollut näkemässä, mutta kuin ihmeen kaupalla potilaan kotihoito parani sen käynnin ja keskustelun jälkeen huomattavasti.
Ja sitten se kohta, jonka laitoit, ”Mikäli parannustyössäni tai sen ulkopuolella ihmisten keskuudessa näen tai kuulen sellaista, mitä ei pidä levitettämän, vaikenen ja pidän sen salaisuutena.” Arvoisa Hippokrates, Kanta-kirjaukset tekevät tämän mahdottomaksi. Eräältäkin naishenkilöltä tein löydöksen: ”Kielen takaosassa vaalinystyt, niistä huolissaan, ovat kuitenkin normaali anatomiaa.” Vaan eivät ole! Vallinystyjä olen nähnyt paljon, mutta vaalinystyjä vain tämän yhden kerran, tai niin luulen. Mitä jos hän nyt niiden vuoksi päätyy eduskuntaan? Sinne meni Kanta-palveluun tieto jo etuajassa.
Tämä kanta-sana, arvoisa Hippokrates, jota toistelen, on vähän niin kuin meidän ajan Akilleen kantapää. Se vie melkoisesti aikaa ja energiaa todelliselta sotatantereelta kariesta ja iensairauksia vastaan. Olenkin alkanut murehtia. Mitä jos kaikkien jumalien ja jumalattarien kautta ja vannotun valan myötä saatu varjelus jääkin nyt Kannan myötä kiinni palomuuriin? Vain harva huokaus ja henki päässee lipsahtamaan ohi niiden kaikkien tunnistussirujen ja kortinlukijoiden, joita Kantaan liittyminen vaatii. Se ei toki ole sinun syysi, kuinka olisitkaan voinut tietää. Kiitän kuitenkin suuresta uraauurtavasta työstäsi, aatteesta ja jokaisesta täysin oikein kirjatusta potilasasiakirjasta, niitä ei liene montaa. Yrityksiä toki sitäkin enemmän.
Tässä kirjeessä on vaikea niiata nöyrästi, mutta usko pois, niin teen, kunnian ja omantuntoni kautta.
Tiina Ranne
HLT, yksityishammaslääkäri Turusta
Kielen päällä, Hammaslääkärilehti 12/2021