Kestävää kehitystä on mahdotonta sivuuttaa. Niin väistämätön osa tämän päivän ja tulevaisuuden hammaslääkäriyttä kestävyys on – olipa kyse sitten hammaslääkäristä potilastyössä, asiantuntijana yhteiskunnassa tai kansalaisena. Puhe planetaarisesta terveydenhuollosta saattaa tuntua etäiseltä, ja kuitenkin moni meistä jo toteuttaa sanaparin takana olevia periaatteita, vaikkei tällaista leimaa vastaanoton ovipielessä olisikaan.
Planetaarisen terveydenhuollon kokonaisuutta rakentavat sairauden ennaltaehkäisy, hammaslääketieteelliseen tarpeeseen perustuva optimaalinen hoito sekä terveydenhuollon päästöjen ja kulutuksen vähentäminen. Hammaslääkäriliiton eettisen valiokunnan puheenjohtaja kiteytti liiton Etiikkapäivässä viisaasti: ”Meillä on eettinen vastuu siitä, että terveydenhuolto on kestävää.”
Hammaslääkärille yksi oivallinen keino vastuun kantamiseen on noudattaa suun tutkimus- ja hoitoväliä käsittelevää Hyvä käytäntö -suositusta. Se rakentuu kestävän suun terveydenhuollon kolmen lujan pilarin – taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys – varaan. Suosituksen ydin on huolellinen, koko elämäntilanteen huomioiva riskinarviointi, jossa tunnistetaan paitsi suunsairauksien riskit, myös sosioekonomisia ja elämänhallintaan liittyviä sekä yleisiä riskejä.
Taloudellisen kestävyyden kannalta suun terveydenhuollon vaikuttavuus syntyy ennen kaikkea ennaltaehkäisystä ja potilaan omahoidosta, ei rutiininomaisista tutkimuskäynneistä. Terveyshyöty syntyy käyntien välillä, siksi suositus korostaa yksilölliseen riskiin perustuvaa hoitosuunnitelmaa. Kun vähäisen riskin potilaiden tutkimusväli on pidempi, resursseja vapautuu niitä enemmän tarvitseville. Suosituksessa keskeistä on myös tarkoituksenmukainen työnjako, jossa jokainen ammattihenkilö toimii oikeuksiaan, velvollisuuksiaan ja osaamistaan vastaavissa tehtävissä.
Hyvä käytäntö -suositus pyrkii kaventamaan terveyseroja, mikä on sosiaalisen kestävyyden ydintä. Potilaan osallistaminen on keskeistä: tutkimusväli sovitaan yhdessä. Riskinarvion säännöllinen toistaminen varmistaa käyntien, ennaltaehkäisyn ja hoidon oikea-aikaisuuden. Kun yhdessä sovitut tavoitteet on saavutettu ja käyntiväliä voidaan pidentää, kyse on suorasta ja myönteisestä palautteesta potilaalle ja hammaslääkärille osoitus onnistumisesta työssään.
Samoin kuin suositus, myös ekologinen kestävyys edellyttää ennaltaehkäisyä ja tarpeettomien käyntien ja hoitojen välttämistä. Jokainen käynti lisää liikenteen päästöjä, energiankulutusta sekä suojavarusteiden, kertakäyttömateriaalien ja välinehuollon ympäristökuormaa. Tutkimuskäynnit muodostavat merkittävän osuuden terveydenhuollon hiilijalanjäljestä, vaikka toimenpiteitä ei edes tehtäisi. Yksilöllinen hoidon suunnittelu keventää myös ympäristön kuormitusta.
Kestävä suun terveydenhuolto on hitaasti kypsyvä hedelmä. Jotta suositus voi aidosti tukea kestävää terveyttä, sen tulee juurtua arjen rutiiniksi ja yhteiseksi ajattelutavaksi. Kun asetamme ennaltaehkäisyn ja yksilöllisen riskinmäärityksen etusijalle, kannamme sekä eettistä että yhteiskunnallista vastuuta ja toteutamme vaikuttavaa ja kestävää hoitoa. Jokaisessa hoitosuositusten mukaan toimivassa hammaslääkärissä asuu jo nyt pieni kestävän kehityksen hammaslääkäri.
Aija Hietala-Lenkkeri
Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri
Suun tutkimus- ja hoitoväliä käsittelevän Hyvä käytäntö -kirjoittajaryhmän jäsen