Sosiaali- ja terveysministeriö on päättänyt käynnistää kuluvan syksyn aikana suun terveydenhuollon valinnanvapauden kokeiluhankkeen Keski-Uudellamaalla. Kokeiluun on varattu 1,1 miljoonaa euroa. Mukana olevissa kunnissa (Hyvinkää, Järvenpää, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen ja Tuusula) asuu lähes 200 000 ihmistä, joista 3–8 prosentin arvioidaan haluavan osallistua kokeiluun.
Kokeilumalli mukailee sitä, mitä perustuslakivaliokunnan kaatamassa kevään lakiesityksessä oli, mutta vie suunnitelman käytäntöön. Kokeilussa on mukana tavanomainen suun perushoito. Muissa valinnanvapauskokeiluissa Tampereella, Hämeenlinnassa, Jyväskylässä ja Ylä-Savossa suun terveydenhuolto ei ole mukana.
Esitys valinnanvapauskokeilun tarkemmista pelisäännöistä (
Arvioitaessa tuottajille maksettavan korvauksen suuruutta olisi ollut hyvä, jos muistiossa olisi avattu miten ”kuntien asiakaskohtaiset kustannukset” on laskettu. Tämä helpottaisi myös yksityisvastaanottoja niiden arvioidessa onko niiden mahdollista osallistua kokeiluun.
Kokeilussahan ei vertailla sitä, miten tuottaminen annetuilla pelisäännöillä on mahdollista julkisella tai yksityisellä tuottajalla, vaan kokeillaan lähinnä sitä, onko tuottaminen esitetyillä ehdoilla ylipäätään yksityiselle tuottajalle mahdollista.
On kunnianhimoista, että kehitetyssä mallissa pyritään ottamaan monipuolisesti potilaan hoidon tarve ja tuottajan antaman hoidon laatu huomioon. Toisaalta tämä on johtanut malliin, jonka hahmottaminen kaikkine yksityiskohtineen on vaikeaa.
Korvausten potilaskohtainen laskeminen on myös työlästä niin tuottajan kuin järjestäjän kannalta. Yksinkertaisempi malli olisi riittänyt antamaan haettuja vastauksia.
Pieni tuottaja ei voi kantaa suurta riskiä
Ei ole järkevää, että potilaskohtaiselle korvaukselle (kapitaatio + suorite) on katto, joka ei ole järin korkea, noin 400 euroa. Paljon paikkausta ja juurihoitoa tarvitsevan potilaan hoidon todelliset kustannukset voivat kuitenkin helposti olla yli 1000 euroa.
On odotettavissa, että kokeiluun haluaa tavanomaista suurempaa hoidon tarvetta omaavia potilaita, jolloin malli, jossa maksettavaan korvaukseen sisältyy rajattomasti toimenpiteitä, on huono erityisesti pienen tuottajan kannalta; tuottajalle sälytetään tässä suuri riski. Potilas maksaa kuitenkin kunnalle asetuksen mukaisesti maksun erikseen kaikista toimenpiteistä.
Mallia täytyisi muuttaa niin, että tietyn rajan yli mentäessä käyttöön tulisivat toimenpidekorvaukset. Kokeiluun pystyttäisiin rakentamaan malli, jossa suurihoitoisen potilaan kohdalla tuottaja lähettäisi järjestäjälle tarkemman hoitosuunnitelman, ja hoidon toteutus edellyttäisi sen erillistä hyväksymistä.
On ristiriitaista, että kokeilun tavoitteena kuvataan olevan ”– – tärkeää tukea erityisesti paljon palveluita tarvitsevien suun hoidon tarpeita”. Malli, jossa tuottajan korvaukselle on asetettu potilaskohtainen katto, ei tietenkään tue tätä tavoitetta.
Yritetäänkö esimerkiksi säilyttää huonokuntoinen hammas aloittamalla sen juurihoito, mikä merkitsee useita pitkiä hoitokäyntejä, vai onko parempi ottaa hammas pois?
Kapitaation tunnistettu riski alihoidosta konkretisoituu varmasti eikä tue nykykäsityksen mukaista hyvää hoitoa. Palveluntuottajan riskiä kun lisää myös se, että potilaan mahdollinen päivystyskäynti terveyskeskuksessa tai sairaalassa – riippumatta siitä, liittyikö se palveluntuottajan antamaan hoitoon yhtään mitenkään – laskutetaan häneltä.
Juurihoitoon sisältyvä riski hoidon aikaisesta särystä liittyy annettuun hoitoon, mutta viimeistään potilaan päivystyskäynnin jälkeen voi käydä niin, että palveluntuottaja jää maksupuolelle saadessaan hoitaa tämän potilaan.
Sen sijaan jollain tapaturmalla tai lohkeavalla vanhalla paikalla ei ole annetun hoidon kanssa mitään tekemistä.
Turhaa byrokratiaa on karsittava
Palveluntuottajilta edellytettävien vaatimusten listasta on Keski-Uudenmaan kokeilussa tulossa varsin pitkä ja byrokraattinen. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja tuottajia valvotaan kuitenkin Suomessa joka tapauksessa; onko perusteltua kehittää lyhytaikaiseen kokeiluun aivan omia lisävaatimuksia?
Tässä, niin kuin tulevassa sotessa, on muistettava, että systeemin täytyy olla järkevä ja kannattava niin potilaan, yhteiskunnan kuin tuottajankin kannalta. Jos se ei sitä ole tuottajan (ja tässä myös potilaan) kannalta, niin eihän homma toimi.
Matti Pöyry
Kirjoittaja on Suomen Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja
Kolumni on julkaistu 4.10. ja sitä on päivitetty 9.10. kokeilusta saadun lisäinformaation pohjalta.