Hammaslääketieteen opintoihin sisältyy paljon metatyötä eli näkymätöntä suunnittelua ja taustatyötä. Kliinisen työn lisäksi on tehtävä kirjaukset toimenpiteistä, hoitosuunnitelmista ja röntgenlausunnoista sekä paljon muutakin. Tätä klinikkaan kuuluvaa taustatyötä on vaikea ennakkoon ymmärtää, sen oppii kunnolla vasta tekemisen kautta.
Potilaiden hoitoajat ovat usein kytkettyjä, jolloin oma tai potilaan sairastuminen tai muu poissaolo aiheuttaa helposti yllättävän paljon järjestelyjä. Tilanne on hankala varsinkin, kun kevään potilasajat ovat täyttyneet jo aikoja sitten. Vaikka vapaita aikoja löytyisikin kalenterista, ei opettajavarauksia välttämättä ole kyseiselle ajankohdalle. Toisaalta keväältä syksylle siirtyvät anti-infektiiviset hoidot tai re-evaluaatiot eivät maailmaa kaada.
Usein kokonaisuus tuntuu korttitalolta, joka romahtaa, jos pienikin vastoinkäyminen osuu kohdalle yllättäen. Ylemmiltä vuosikursseilta kuuluu hyvin samankaltaisia kokemuksia, erityisesti siksi, että heille suoritteiden saaminen on keskeisempää ja valmistuminen on lähempänä. Kandihuoneella kuulee usein, kuinka juurihoito- tai protetiikkapotilaat ovat peruneet hoitoaikansa ja kuinka hankalaa on muuttaa valmiiksi ajoitettua hoitosuunnitelmaa, joka ei välttämättä enää toteudu.
Opinnot ovat ajoittain kuormittavia, ja tuntuu siltä, että täytyy ajatella ja tehdä tuhat asiaa samaan aikaan. Joskus tuntuu siltä, että samalle viikolle kerääntyvät pitkät kirjaukset, kaikki harkkatyöt ja luennot sekä pahimmillaan vielä joku tentti. Tämän takia onkin tärkeä saada aivoille taukoa hammaslääketieteestä ja potilasteksteistä.
Vapaa-aikaa ei klinikkapäivän jälkeen ole välttämättä yhtä paljon kuin oli preklinikassa, mutta kyllä sitä kerkeää vaikka mitä tehdä. Hauskat menot ovat tärkeitä, mutta kaikkea ei ehdi tehdä, vaikka olisi kuinka kivaa. Itse olen kokenut urheilun, terveellisen ravinnon ja ystävien kanssa ajanvieton tärkeimmiksi opiskelusta palautumiseksi. Yhteiset treenit ja rento hengailu kaverien kanssa vievät ajatukset muualle potilastyöstä.
Kuvittelen kuitenkin, että sama ilmiö on läsnä myös opintojen jälkeen. Työelämässä kokonaisuus on huomattavasti haastavampi: potilaita on paljon enemmän ja hoitoajat lyhyempiä. Opinnot valmistavatkin osittain työelämän tasapainottamiseen vapaa-ajan kanssa. Ensimmäisen klinikkavuoden lopussa kokonaisuus alkaa jollakin lailla olla hallussa. Metatöihin on muodostunut oma rutiini ja se on jo tuttua hommaa.
Klinikka-arki rullaa jo varsin mallikkaasti, ja vielä viime syksyllä vaikeilta tuntuneet toimenpiteet ovatkin nykyään helppoja. Samalla odotan innolla tulevia haastavampia toimenpiteitä tulevina vuosina.
Ronja Flykt
Kirjoittaja on kolmannen vuosikurssin denttari Turusta.