Taustalla soi musiikki, pora pörisee. Hammaslääkäri hyräilee poran peitoksi musiikin tahtiin. Hoitajan jalka alkaa rummuttaa lattiaa vasten. Auringonsäteet leikkivät pöytäpinnoilla, rojut on siivottu siisteys edellä laatikoihin piiloon. Esitetelineessä hymyilee kiiltävähampainen nainen.
Potilas pötköttää hoitotuolissa silmät kiinni ja tanssittaa sormenpäitään käsinojaa vasten. Hei, täällähän on aika kiva tunnelma. Kokonaisuus on harmoninen ja hallittu. Kuin istuisi keskellä hyvin käsikirjoitettua esitystä, virtuaalilasit päässä. Kukaan ei kiru eikä huuda, sillä tämä ei ole mikään jännitysnäytelmä, vaikka ollaankin hammaslääkärissä.
Alkaa hymyilyttää. Täällä me istumme kuin kulisseissa. Potilas esittää pääroolin, päättäen siten myös tyylilajin. Puvustuksesta vastaa työvaatetoimittaja, lavastuksesta laitevalmistaja ja ohjauksesta hammaslääkäri. Kuiskaaja istuu työlasit päässä toisella satulatuolilla.
Päivän viides näytös alkaa. Seuraava potilas, harmaahapsinen rouva astuu kynnyksen yli ja hyppää hymyssä suin penkkiin: ”Ihanaa että saa tulla hoitoon ja pääsee edes jonnekin.” Rouvalle olikin paikka varattuna tästä aitiosta. Tarjoilut ovat sallittuja. Drinkkisuosituksesta vastaa THL, joten aloitetaan peroksidaasi-tömpsyllä. Hoitaja kutsuu sitä keittiön tervehdykseksi, potilas purskuttelee ja sylkäisee sen tyylikkäästi takaisin mukiin. Ensimmäinen elämys on valmis. Vaihdetaan kuulumiset, taivastellaan koronat ja lykätyt kuntavaalit, siirrytään sujuvasti lääkityksiin ja liikavarpaisiin. Koiran kuulumiset ilman muuta, ennen tuolin alas laskemista. Tummennetut lasit silmillään kuin teatterin samettiverho potilas pidättää hengitystä. Odotellaan innokkaasti näytöksen alkamista.
Esitys etenee, ja potilas huokailee välillä ihastuksesta, välillä tylsistymisestä. Hyvä esitys ei jätä ketään kylmäksi. Kokenut porukka hoitaa valokeilan edessä työnsä ammattitaidolla ja saa potilaan temmatuksi mukaan tunnelmaan. Perisuomalaiseen tyyliin täällä ei nousta kesken esityksen taputtamaan, mutta kuten aina hyvässä seurassa ja mukaansatempaavassa esityksessä aika rientää kuin siivillä. Esitys on hetkessä ohi. Pyyhitään silmäkulmat valkeaan liinaan. Potilas nousee selkänojan saattelemana takaisin tähän hetkeen. Purkaa kiitellen tunnetilansa, tänne on päästävä uudelleen. Sovitaan paikasta aitiossa kutsuvierasnäytökseen vuoden kuluttua uudelleen.
Hoitaja kipaisee aulan puolella, raottaa ovea kuin näytösverhoa ja astuu takaisin huoneeseen. Lämpiön puolella oven takana tunnelma tiivistyy, joku kuiskailee, että olikohan virhe tulla tänne. Kuten kunnon kulttuurielämykseen kuuluu, eräs rouva on saapunut ystävän suosituksesta ja raahannut miehensäkin mukanaan. Sivummalla emmitään, käydäkö vessassa vai ei. Pian jännitys kuitenkin laukeaa, kun oma näytösvuoro alkaa.
Ja niin se työpäivä hurahtaa. Oliko tämä tässä, vastahan pääsimme vauhtiin? Hyvin me taas vedettiin! Siirrytään seuraavaksi bäkkärille riisumaan päivän naamiot. Harmitellaan kun uutisissa kerrottaan kesätapahtumien peruutuksista. Onneksi meillä on tarjota näitä vaihtoehtoisia elämyksiä. Kerrankin ihmiset tulevat ilolla hammaslääkäriin. Tästä on otettava hyöty irti. Päivän uurastus on paketissa, kaikkensa antaneina työpari kumartaa loppukiitokset, ei yleisölle vaan toisilleen. Jaetaan henkiset kukat ja heitellään ovensuussa lentosuukot. Vahtimestari sammuttaa valot.
Tiina Ranne
HLT, yksityishammaslääkäri Turusta
Kielen päällä, Hammaslääkärilehti 6/2021