Tuskin on koronasta selvitty niin jo kurkkii apinarutto sotaraunioiden takana. Nyt ottaa lujille! Olen lukenut kymmeniä oppaita onnellisuudesta vain ymmärtääkseni sen, että kukaan ei ole onnellinen koko ajan. Sen sijaan kriisit tuntuvat johdattavan ihmistä kohti onnellisuutta. Joko nyt olisi onnellisuuden aika?
Suuri siivu onnellisuusoppaiden kirjoittajista on kokenut syvän kriisin. Selättänyt sen ja jalostanut kurjuuden eteenpäin tarpomisen energiaksi. Looginen yhteenveto lukijalle on tämä: mitä enemmän vastoinkäymisiä koet tai näet, sitä onnellisempi olet, kun onni kohdallesi koittaa. Onko tämä se paljon puhuttu kolikon toinen puoli? Ihminen on onnellisimmillaan niinä hetkinä, jolloin hän hoksaa, että kärsimystä ja epäonnea on niin vähän, että ne asettuvat taka-alalle. Ollakseen onnellinen on siis opittava sietämään kurjuutta. ”Sateen hellittäessä auringonpaiste on nautinnollisin, silti tiedät, että jonain päivänä sataa taas. Ja onneksi sataa, sillä ilman sadetta ei tule hedelmällistä kasvukautta.” Viisaus on omani, saa lainata.
Ja sitähän se on meidänkin työ. Ollakseen hyvä hammaslääkäri on opittava sietämään epämiellyttävyyttä. Puolet suomalaisista pelkää hammaslääkäriä, ja toinen puoli tuskin hammaslääkäriin tulosta nauttii. Liian harva pääsee hammaslääkäriin, turhan moni sinne joutuu. Tehdään siis hoito mahdollisimman miellyttävästi ja jouhevasti ja mahdollisimman vähällä kärsimyksellä, mutta faktoihin pohjaten. Epämiellyttävyystekijöistä huolimatta rakastan työtäni ja pyrin tekemään sen niin, että tekemisen ilo välittyy potilaalle.
Kärsimyksen hetkellä opimme tavattomasti myös ihmisyydestä. Toinen hyökkää sanoilla, toinen vaipuu hiljaisuuteen ja tavoittamattomiin. Kolmas katsoo kysymysmerkkinä, miksi minun hampaani? Reaktio jää hammaslääkärin tulkittavaksi. Miten jatketaan keskustelua?
Happinaamari ensin itselle ja sitten vasta toiselle, vain siten kykenet olemaan avuksi muille. Minulle tämä tarkoittaa puuduttamista ennen hoitoon ryhtymistä, tauottamista, jotta potilas voi lepuuttaa lihaksia, tai rupattelua ennen kuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen, kevennystä ennen hoitoon ryhtymistä tai tarinan kertomista hoitoa tehdessä. Mielikuvien ja ajatuksen siirtoa pois kurjasta tilanteesta, toisin sanoen kärsimyksen siirtämistä taka-alalle.
Sanotaan että ihmiselle annetaan kannettavaksi juuri se, mitä hän kestää. Bullshit! Kukaan ei voi jaksaa aina. Kukaan ei kestä pulpiittista kipua, saati sotaa, kodin menettämistä, silkkaa epäoikeutta ja hulluutta. Ihminen tarvitsee inhimillisyyttä, lohtua ja rauhaa. Lepo, se on maailman paras lääke, ja lisäksi joku, joka välittää ja pitää huolta silloin, kun itse ei kykene. Maailma tarvitsee sankareita, potilaat arkielämän hoivaajia ja lohduttajia. Piilossa meissä olevia teräsmiehiä ja wonder womaneita.
Sanotaan että yrittäjyys palkitaan, tekijät pyörittävät Suomea ja sisu on se, joka potkii eteenpäin.
Mutta kuka laukaisee happinaamarisi? Ja vastaavasti kenen sankariksi sinä ryhtyisit? Saadakseen jotain on annettava itsestään. Antaessaan saa ja kadottaessaan löytää, jos ei muuta niin itsensä.
Ja unohtaessaan saa anteeksi. Leuka pystyyn ja kohti uusi pettymyksiä, siellä se onni odottaa.
Tiina Ranne
HLT, yksityishammaslääkäri Turusta
Kielen päällä, Hammaslääkärilehti 8/2022