Tietokoneessa ohjelma kaatuu, näytöllä pyörii nuoli sen merkiksi, että odota. Kiintolevyllä ei tapahdu mitään, se ikään kuin lakkaa hengittämästä. Vaan mitä tekee etusormi, se nakuttaa hiiren vasenta painiketta ja elvyttää.
Laskiko joku painallukset? Jos it-tukihenkilö kysyy, painoin ehkä kolme kertaa. Todellisuudessa sormi pysähtyy vasta, kun sen omistajalta nousee korvista savu ja suusta pääsee huokaus: pahus tätä konetta. Kuin pisteeksi iin päälle sormi nousee vielä kerran ja klikkaa. Kunpa kone ei nyt lopullisesti hyytyisi.
Tunnetiloissa kuohuu, mutta järki voittaa. Käsi siirtyy pois hiireltä, vaan etusormi jatkaa tarmokasta naputtamista pöytäpintaan, se jaksaa patistaa patistamistaan. On se kyllä kumman kärsimätön, siis tuo sormi. Vähän niin kuin koiralla häntä, kiinni kantajassa mutta silti touhottaa jotenkin omillaan.
Katson sormea ihmeissäni, kumma kapistus. Oikeastaan aika hieno työkaveri: venyttää poskea, sivelee huuleen vaseliinia, liukuu limakalvolla tuntosarven lailla, petaa poskeen vanurullat, painaa matriisin pohjaan pontevasti mutta lempeästi, näpyttelee viestiä ensin ystävälle ja jouduttaa sitten työpäivää päättymään ohjailemalla poraa kynäotteessa.
Vastatessani sähköposteihin hyppii etusormi päättäväisesti näppäimistöllä. Se hallitsee suurimman osan kirjaimista keskinäppäimistöllä, vaikkei ole ollut päivääkään kiinni ammattikonekirjoittajassa. Etusormi se on etunenässä painamassa enteriäkin, ellei sitten keskisormi ehdi ensin.
Kas valmista tuli! Sitä mieltä on etusormi, ja ennen kuin huomaatkaan, on se jo käpertymässä kahvikupin korvan ympärille. Ja siinä vaiheessa, kun kuppi on jo paluumatkalla pöydälle, heräilevät silmät vasta etsimään kirjoitusvirheitä.
Etusormi osaa myös hempeillä. Sen voi laittaa kävelyllä koukkuun kaverin sormen ympäri, silittää samettista poskea, sukia hiuksia tai partaa syrjään huulten edestä. Etusormi nostaa huomaamattomasti silmälasien reunaa pyyhkiäkseen pois kyyneleitä, on tarkka, viisas ja herkkä, jopa siinä määrin, että joillekin se korvaa silmät, juoksee sulavasti pistekirjoituksen päällä.
Vaan osaa se etusormi toisinaan olla oikea jästipääkin. Kiukutellessaan se menee läpi sukkahousun tai koirankakkapussin, mutta läpi harmaan kiven se ei mene, ellei kiveen ole valmiiksi tehty reikää. Mutta jos on, niin etusormi kyllä löytää sen.
Jostain kumman syystä etusormi tietää senkin, että hampaiden välistä on parasta pysyä poissa. Viisastellakin se osaa, erityisesti päivällä, kun sitä heristetään lapsille, jotka raapivat tulitikkuja ikkunan takana. Yöllä taas itikanpurema saa etusormesta laiskan vastustajan, vaikka läheskään turha tuo ei ole silloinkaan.
Viikonloppuna mökillä etusormi saa päähänsä vadelmahatun. Se keikaroi hattu päässä nenäni edessä ja menee sitten ehkä sadannetta kertaa tällä viikolla suuhun. Samainen sormi, joka työasussa on kuluneella viikolla uinut huulten raosta vieraaseen sylkikylpyyn, hyppää tänään omaan altaaseen naku-uinnille.
Laskeutuu rauha. Sormi lepyttelee sitä tietokoneen savuttamaa päätä, ja vadelmahatusta tulee armollinen hermolahjus, hermoilleni armolahjus… Mitä se nyt kirjoittaa? Shh, annetaan sen nukkua.
Viikonloppuna etusormikin huilaa! Sillä sen niveliä kolottaa.
Tiina Ranne
HLT, yksityishammaslääkäri Turusta