Endodonttinen diagnostiikka keskittyy lähinnä pulpan ja periapikaalialueen infektioperäisten tulehdusten tunnistamiseen. Diagnoosi perustuu yleensä potilaan hoitohistoriaan, aiempiin ja nykyisiin oireisiin, kliinisiin havaintoihin ja testeihin sekä röntgentutkimusten löydöksiin. Anamnestisten tekijöiden tai kliinisten löydösten ja pulpan todellisen tilan välisestä korrelaatiosta on kuitenkin vain vähän näyttöä, eikä endodontian alalla ole selkeää konsensusta diagnostisista kriteereistä.
Uusien, entistä parempien hoitomenetelmien ansiosta pulpan vitaliteetti pystytään nykyisin säilyttämään aiempaa paremmin, minkä vuoksi tarvitaan lisää käyttökelpoisia menetelmiä, joilla pulpan tila voidaan tunnistaa luotettavasti. Oikea diagnoosi on asianmukaisen hoidon edellytys. Tämänhetkisten ja tulevaisuudessa käyttöön otettavien diagnostisten testien ja sairauden merkkien tarkkuutta tulisikin arvioida korkealaatuisissa tutkimuksissa.
Tällä hetkellä Pohjoismaiden välillä on eroja diagnostisissa termeissä, mutta yleensä ne kuitenkin pohjautuvat jossain määrin ICD-10-tautiluokitukseen. Yhteisesti sovitut diagnostiset termit, jotka perustuisivat selkeisiin, toimiviin kliinisiin ja datapohjaisiin diagnostisiin kriteereihin, helpottaisivat hammaslääkärien työtä ja hyödyttäisivät potilaita.
Kirjoittajat:
Maria Pigg
D.D.S., Odont. Dr.,
Faculty of Odontology, Malmö
University, Malmö, Sweden
Lise-Lotte Kirkevang
D.D.S, Ph.D. Dr.Odont.,
Department of Dentistry and Oral Health, Aarhus University, Aarhus, Denmark
Suom Hammaslääkäril 2023; 3: 26–32.
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan Hammaslääkärilehden arkistossa noin kuukauden viipeellä ensijulkaisusta.
Diagnostics in Endodontics
Endodontic diagnostics is mainly focused on identifying pulpal and periapical infection-driven inflammations. The history of events, previous and current symptoms, clinical observations and tests, and radiographic examination findings are the factors that are commonly used to derive the diagnosis, but the evidence for the correlation of specific anamnestic or clinical findings with the true state of the pulp is scarce, and clear consensus for diagnostic criteria is lacking.
New and improved methods for vital pulp treatment enable a preservation of pulp vitality to a greater extent today than historically, with increasing demands of valid methods for the reliable identification of the state of the pulp. A correct diagnosis is a prerequisite for appropriate management, and the accuracy of current and future diagnostic cues and tests should be examined in high-quality studies.
Today, diagnostic terms vary between the Nordic countries but are usually, to some extent, based on ICD-10. Mutually agreed on diagnostic terms, based on clear and operationalized clinical and data-driven diagnostic criteria, would be helpful for the dentist and benefit the patients.