Hammashoitoimenpiteet keskittyvät Suomessa korjaavaan hoitoon ja vähemmän ehkäisevään hoitoon. Tutkittu tieto suomalaisten kariesvaurioiden koko kirjosta on puuttunut, ja saatavilla ollut tieto on ohjannut resursseja korjaavaan hammashoitoon. Selvitin tässä neljästä osatyöstä koostuvassa väitöskirjatutkimuksessa kariesvaurioiden vakavuusastetta sekä vaurioihin vaikuttavia tekijöitä suomalaisessa aikuisväestössä.
Tutkimus toteutettiin Oulun yliopistossa. Lisäksi tutkin suomalaisaineistosta perimän yhteyksiä karioitumiseen. Tavoitteena oli myös kehittää kyselylomake aikuisten korjaavan karieshoidon seulontaan.
Tutkimusaineiston muodostivat Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin henkilöt, jotka osallistuivat 46-vuotiaina kliiniseen suunterveyden tutkimukseen (n = 1 961). Tutkimuksessa taustatietoina kartoitettiin hampaiston kariesvauriot, täytteet ja niiden materiaalit, poistetut hampaat sekä näkyvä plakki. Lisäksi suun omahoitotottumuksia sekä elintapoja selvitettiin kyselylomakkeella. Kariesvauriot rekisteröitiin käyttäen ICDAS-järjestelmää.
Kiillekariesvaurioita havaittiin lähes koko tutkimusjoukossa (99 %:lla tutkituista, keskimäärin 13 kiillekarieshammasta/henkilö) ja dentiinikariesvaurioita lähes puolella (40 %:lla tutkituista, keskimäärin 1 dentiinikarieshammas/henkilö). Dentiinikariesvaurioita esiintyi enemmän miehillä kuin naisilla. Kiillekariesvaurioita havaittiin runsaasti henkilöillä, joilla oli myös runsaasti näkyvää plakkia hampaissaan sekä useita paikattuja hampaita.
Geenitutkimuksessa selvitettiin perimän muutosten yhteyttä kariesmuuttujiin. Aiemmin raportoimattomat perimän variaatiot liittyivät naisilla hampaiden laajaan reikiintymiseen ja miehillä dentiinikariesvaurioihin.
Näiden tulosten pohjalta muodostimme kyselylomakkeen, jolla voidaan seuloa korjaavan hoidon tarvetta aikuisväestössä. Kyselyyn valikoitui seitsemän käyttäytymistä kartoittavaa tekijää, joilla oli merkittävä yhteys kariesvaurioiden esiintymiseen. Kyselyn toimivuutta testattiin erillisessä tutkimusjoukossa Vaasassa, jossa se osoittautui kohtalaisen toimivaksi tässä ikäryhmässä. Jos henkilöltä löytyi vähintään kolme riskitekijää, hänellä oli todennäköisesti vähintään yksi dentiinivaurio.
Suomalaisessa aikuisväestössä esiintyy runsaasti kariesta, mutta vauriot ovat pääosin alkavia. Tutkimukseni mukaan korjaavan hoidon tarvetta on mahdollista seuloa aikuisväestöstä seitsemän kysymyksen patterilla. Väitöstutkimuksen perusteella suun terveydenhuollon ammattilaisten tulisikin kohdentaa ehkäisevän hammashoidon toimenpiteitä aikuisiin, joilla on hampaissaan runsaasti kiillekariesvaurioita ja plakkia ja joille on aiemmin tehty paljon korjaavaa hammashoitoa. Lisäksi karieksen hallintaan liittyviä suun terveydenhuollon palveluja voitaisiin kohdentaa nykyistä paremmin aikuisväestössä heille, joilla riski kariesvaurioiden syntymiseen ja etenemiseen on suuri.
Anne Laajala
EHL
Caries experience among adults in Northern Finland – association with oral hygiene and genetic factors
VASTAVÄITTÄJÄ
Kaisu Pienihäkkinen, dosentti
Turun yliopisto
KUSTOS
Marja-Liisa Laitala, professori
Oulun yliopisto
ESITARKASTAJAT
Murat Mutluay, professori
Itä-Suomen yliopisto
Kim Ekstrand, professori
Kööpenhaminan yliopisto
OHJAAJAT
Marja-Liisa Laitala, professori
Oulun yliopisto
Vuokko Anttonen, professori
Oulun yliopisto
Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/urn:isbn:9789526234731