Tiede

VäitösLapsen huono suunterveys voi viitata kaltoinkohteluun – tunnistetaanko riskilapset?

15.5.2026Heikki Alapulli

Jokaisella lapsella on oikeus terveeseen suuhun, ja vastuu siitä on ensisijaisesti lapsen vanhemmilla. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten kaltoinkohtelun ja suunterveyden välistä yhteyttä sekä sitä, kuinka suomalaiset suun terveydenhuollon ammattilaiset toimivat epäillessään lapsen kaltoinkohtelua.

Väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä. Kahdessa ensimmäisessä tarkastellaan lapsen kaltoinkohtelun ja suunterveyden välistä yhteyttä kahdesta eri näkökulmasta. Ensimmäisessä osatyössä arvioitiin korkean kaltoinkohteluriskin lasten suunterveyttä ja toisessa osatyössä heikon suunterveyden omaavien lasten kaltoinkohteluriskiä. Korkean kaltoinkohteluriskin lasten suunterveys oli jo kolmen vuoden iässä heikompi kuin vertailuryhmässä, ja heidän vanhempansa osallistuivat lapsen suun hoitoon vähemmän. Lisäksi heillä oli vähemmän käyntejä suun terveydenhuollossa kuin vertailuryhmässä.

Toisessa osatyössä arvioitiin nukutushammashoitoon lähetettyjen lasten kaltoinkohtelun riskiä validoidulla mittarilla (Brief Child Abuse Potential Inventory). Tämän lapsiryhmän vanhemmista 21 % ylitti mittarin suomalaisen riskirajan, mikä oli selvästi enemmän kuin aiemmin suomalaisessa väestössä raportoitu (6 %).

Kolmannessa ja neljännessä osatyössä arvioitiin kyselytutkimuksen avulla suomalaisten suun terveydenhuollon ammattilaisten koulutusta ja toimintaa tilanteissa, joissa he epäilivät lapsen kaltoinkohtelua. Tuloksista kävi ilmi, että vain noin neljäsosa ammattilaisista oli saanut perusopinnoissaan koulutusta tästä aihepiiristä. Hammaslääkärit olivat saaneet jatkokoulutusta aiheesta useammin kuin hoitotyön ammattilaiset. Kaltoinkohtelua kertoi epäilleensä 43 % vastaajista, ja heistä vain noin puolet oli tehnyt lakisääteisen lastensuojeluilmoituksen. Ammattilaisen saaman koulutuksen todettiin olevan yhteydessä ilmoitusaktiivisuuteen. Vain 12 % lapsen pahoinpitelyä epäilleistä ilmoitti tehneensä lakisääteisen tutkintapyynnön poliisille. Suun terveydenhuollon ammattilaiset suhtautuivat myönteisesti aiheeseen liittyvään lisäkoulutukseen.

Heikko suunterveys ja lapsen riski joutua kaltoinkohdelluksi ovat yhteydessä toisiinsa. Suun terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat työssään lapsia, joilla on kohonnut kaltoinkohtelun riski. Ammattilaisten osaamisessa ja toimintavalmiuksissa on kuitenkin puutteita tilanteissa, joissa kaltoinkohtelua epäillään, minkä vuoksi lisäkoulutukselle on selkeä tarve.

Tutkimus tuo esiin suun terveydenhuollon ammattilaisten keskeisen aseman lapsen hyvinvoinnin tukemisessa. Suunterveyden ongelmat voivat olla merkki laajemmista perheen haasteista, ja varhainen tunnistaminen edistää oikea-aikaisen avun saamista.

Tutkimus on toteutettu Helsingin yliopiston sekä HUS Pää- ja kaulakeskuksen suusairauksien linjan ja HUS Lasten ja nuorten sairauksien toimialan yhteistyönä Uudessa lastensairaalassa.