Olen tullut siihen ikään, että monista tapahtumista on vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Olen yrittänyt pysyä ajan hermolla tai varmaan oikeammin roikkua mukana, kun kehitys etenee kiihtyvällä vauhdilla. Olen siirtynyt sujuvasti lankapuhelimesta puhelinkortin kautta älypuhelimeen, joka onkin kasvanut kiinni kämmeneeni.
Niin vanha en kuitenkaan ole, että olisin ehtinyt täyttää paperisia potilaskortteja. Kollegojen hieroglyfejä niistä olen kuitenkin yrittänyt tulkita selvittäessäni menneitä hoitoja. Tekstit olivat tuolloin usein lyhyitä ja ytimekkäitä kuten ex. d 38 tavanomaiseen tapaan. Puud. ja lopuksi sitten hinta.
En edes muista, kuinka montaa erilaista potilastietojärjestelmää olen päässyt, tai ehkä oikeammin sanottuna joutunut käyttämään. Määrä vain kasvaisi, jos otettaisiin mukaan näiden kaikkien eri päivitykset. Yksi ohjelmista oli suunniteltu alun perin varasto-ohjelmaksi. Graafinen ilme oli hyvin riisuttu, mutta eipä ollut turhia kikkailuja saati alati vaihtuvia taustakuvia.
Toinen ääripää on ohjelma, jossa melkein mitä tahansa toimintoa varten tarvitaan useita klikkauksia. Juuri kun luulet olevasi valmis viimeistä klikkausta lukuun ottamatta, ohjelma ilmoittaa, ettet pääse etenemään. Tämä siksi, että olet unohtanut klikata jonkun täysin epäoleellisen kohdan, jonka klikkaukseen ohjelma ei edes ohjaa. Se olisi vain pitänyt tietää. Olen useita kertoja ihmetellyt, onko ohjelmaa ollut suunnittelemassa yhtään loppukäyttäjää. Epäilen vahvasti, että ei.
Jokunen vuosi sitten istuin taas kerran erään potilastietojärjestelmän koulutustilaisuudessa. Siellä neuvottiin, että kun haluat tehdä ex tempore -reseptin, kirjoita määräyksiin APUA. Eipä olisi ihan heti tullut mieleen juuri tuota kirjainyhdistelmää käyttää tässä yhteydessä. Ihmettelin, mistä tämä lyhenne oikein tulee. No sehän oli tietenkin erityislupavalmisteet avovastaanotolla eli APUA. Näin käyttäjän näkökulmasta ihan ex tempore olisi riittänyt. Miksi tehdä asioista hankalampia kuin ne ovat?
Kun tietotekniikka ei toimi, koko homma menee hankalaksi. Sairaalassa olen tottunut sanelemaan potilastekstini. Yhtenä yönä tullut ohjelmistopäivitys johti siihen, ettei pystynyt sanelemaan sellaisten potilaiden tietoja, joiden nimessä on erikoismerkki. Sanelua eivät myöskään voineet käyttää erikoishammaslääkärit, joiden nimessä on erikoismerkki.
Tilannetta yritettiin ratkaista useammalla eri tavalla. Yksi näistä oli ehdotus poistaa nimestäni heittomerkki. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, koska se olisi pitänyt poistaa aina väestörekisteristä asti. Lopetin sanelemisen. Muutaman kuukauden päästä tuli uusi päivitys ja kas, sanelu alkoi toimimaan.
Minua huolestuttaa kehitys, jossa hammaslääkärit joutuvat yhä enemmän viettämään aikaa koneella potilastyön sijaan. Tietokoneiden piti helpottaa ja nopeuttaa vastaanottojamme, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että potilaita tärkeämpiä ovat esimerkiksi tilastot, rakenteellinen kirjaaminen ja hoitojaksojen oikeanlainen yhteen linkitys. Miten tässä on näin päässyt käymään? Opiskelin hammaslääkäriksi, jotta voin hoitaa potilaita, en tietokoneita.
Suvi Vilén
HLT, LL, suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkäri Helsingistä