Pohjois-Savon hyvinvointialueella oli tämän vuoden toisen vuosineljänneksen lopussa suun terveydenhuollossa hoitojonossa yli 6 000 asiakasta. Hoitotakuu on ylittynyt yhteensä noin 2 500 asiakkaalla. Jonotusajat ovat pitkät, keskisellä alueella (Kuopio) noin 10–12 kk ja pohjoisella (Iisalmi, Kiuruvesi ja Vieremä) noin 6 kk. Näin ruuhkautuneista palveluista kertovia lukuja on vaikea uskoa todeksi. Erityinen huoli on siitä, saavatko haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt, kuten avun tarpeessa olevat iäkkäät, suun terveydenhuollon palveluja ja apua.
Tästä huolimatta on hyviäkin uutisia iäkkäiden suunterveyteen liittyen. Säännöllistä kotihoidon asiakkaiden ravitsemustilan ja suunterveyden arvioinnin toimintamallia pilotoitiin Siilinjärvellä ja se otetaan käyttöön yleiseen toimintakykyyn liittyvällä kuntoutuksen arviointijaksolla (ARVI) vaiheittain vuoden 2024 aikana koko Pohjois-Savon hyvinvointialueella.
Toimintamallissa tarjotaan riskiarvioinnin perusteella iäkkäälle tarveperusteisesti suuhygienistin kotikäyntiä, jonka perusteella hänet ohjataan tarvittaessa suun terveydenhuollon palvelujen piiriin. Valitettavaa on, että arviointitoiminnassa suuhygienistin kotikäynnit saattavat olla maksullisia, kun taas muut arviointitoimet sisältyvät ARVI-jakson päiväkohtaiseen asiakasmaksuun. Tämä vaikuttaisi helposti siihen, ettei suuhygienistin palveluita haluta, vaikka tarvetta olisikin.
Suun ongelmiin puuttuminen nimenomaan siinä vaiheessa, kun ulkopuolisen avun tarvetta alkaa ilmetä, on aika lailla H-hetki. Iäkäs on toimintakyvyltään mahdollisesti vielä sellaisessa tilanteessa, että pystyy ottamaan vastaan suunhoidon ohjeistusta ja tulemaan vastaanotollekin. Olisi tärkeää saada suu kuntoon ennen terveydentilan ja toimintakyvyn vakavia ongelmia.
Kymmenisen vuotta sitten voimaan tulleessa vanhuspalvelulaissa on ollut nimenomaan tarkoitus, että toisen henkilön apua tarvitsevan iäkkään henkilön palvelusuunnitelmassa on mukana myös suunhoidon suunnitelmat ja niiden toteutus. Huolimatta monista ongelmista hyvinvointialueilla palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa, on viimeinkin myös siellä, missä iäkkään palvelusuunnitelma on puutteellinen suunhoidon osalta, tartuttava toimeen ja saatettava asia kuntoon. Erityisen hyvä hetki voisi olla, kun iäkkäälle tehdään ensiarvio säännöllisestä palvelujen tarpeesta ja palvelujen toteuttamisesta.
Iäkkäillä henkilöillä vajaaravitsemus ja sen riski sekä huono suunterveys ja puutteet suun puhtaudessa ovat yleisiä ja vankalla suomalaisellakin tutkimustiedolla vahvistettuja asioita. Kummankin ongelman ratkaisemiseksi on myös runsaasti luotettavaa tietoa. Tuntuisi oikealta, että ainakin tässä kohdassa löytyisi henkilöstö- ja rahoitusresursseja muuttamaan kauniit kirjaukset ennaltaehkäisystä käytännön teoiksi ja parantamaan näin iäkkään terveyttä ja toimintakykyä ja vähentämään avun tarvetta, ajoissa ja ennaltaehkäisevästi.
Kansainväliset ravitsemuksen asiantuntijajärjestöt ovat julistaneet ravitsemushoidon ihmisoikeudeksi. Samaa voi sanoa iäkkään terveestä, kivuttomasta suusta – sekin on ihmisoikeus.
Kaija Komulainen
HLT, Hammaslääkäriliiton terveyden edistämisen asiantuntijaverkoston jäsen