Suulääketiede on verrattain nuori hammaslääketieteen ala, ja se on kehittynyt itsenäisenä tieteenalana maailmanlaajuisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Useissa maissa on tarjolla suulääketieteen erikoistumisohjelmia, ja tiedeyhteisö ympäri maailmaa kasvaa jatkuvasti.
Iäkkäiden ihmisten osuus väestöstä kasvaa maailmanlaajuisesti, ja sairastuvuus tulee todennäköisesti lisääntymään niin yleissairauksien kuin myös suun ja leukojen alueen sairauksien osalta. Myös Pohjoismaihin suuntautuva maahanmuutto lisääntyy, ja sairaudet voivat tulevaisuudessa olla erilaisia.
Hammaslääkärin vastaanotolla kohdattavien potilaiden taudinkuvien ja hoitovasteen laajan kirjon takia tarvitaan selkeitä hoitosuosituksia, jotta suulääketieteen alalla voidaan toteuttaa asianmukaista ja tehokasta hoitoa. Selkeitä hoitosuosituksia ja jatkotutkimuksia kaivataan lisää, jotta potilaiden hoitoa voidaan kehittää.
Kun suulääketiedettä kehitetään, on syytä huomioida lääketieteellisten perustaitojen vahvistaminen hammaslääketieteen peruskoulutuksessa, sillä nykyaikainen suulääketiede sijoittuu yhä enemmän suun terveydenhuollon ja muun lääketieteen välimaastoon.
Pohjoismainen teema 2024_Suulääketiede_taulukko 2
Pohjoismainen teema 2024_Suulääketiede_taulukko 3
Kirjoittajat:
Maria Bankvall, DDS, PhD
Department of Dental Medicine, Karolinska Institute, Huddinge/Masthuggskliniken – Orofacialmedicinskt Centrum i Västra Götaland, Göteborg, Sweden
Karin Garming Legert, DDS, PhD,
Department of Dental Medicine, Karolinska Institute, Huddinge, Sweden
Bengt Hasséus, Professor
Department of Oral Medicine and Pathology, Institute of Odontology, The Sahlgrenska Academy, University of Gothenburg, Gothenburg, Sweden
Jaana Rautava, apulaisprofessori
Helsingin yliopisto / HUSLAB diagnostiikkakeskus
Svend Richter, Associate Professor Emeritus
University of Iceland, Faculty of Odontology, Reykjavík, Island
Anne Marie Lynge Pedersen, Professor
Section for Oral Medicine/Oral Biology and Immunopathology, Department of Odontology, Faculty of Health and Medical Sciences, University of Copenhagen, Copenhagen, Denmark
Cecilie Gudveig Gjerde, Associate Professor
Department of Oral and Maxillofacial Surgery, Institute of Clinical Dentistry, University of Bergen, Bergen, Norway
Pål Barkvoll, Professor
Department of Oral Surgery and Oral Medicine, Faculty of Dentistry, University of Oslo, Oslo, Norway
Bente Brokstad Herlofson, Professor
Department of Oral Surgery and Oral Medicine, Faculty of Dentistry, University of Oslo, Norway and Unit of Oral and Maxillofacial Surgery, Department of Otorhinolaryngology – Head, neck and Reconstructive Surgery, Oslo University Hospital, Oslo, Norway
Past and future perspectives of oral medicine in the Nordic countries
The nature of the diseases that oral medicine specialists diagnose and treat throughout the oral and maxillofacial region are diverse and often closely related to other dental and medical specialties.
The definition of oral medicine varies partly between the Nordic countries. Specialty training in this specific discipline is offered in Sweden. For the other Nordic countries, it is included foremost in oral and maxillofacial surgery or oral pathology specialist training. Furthermore, there is no specific research training programme in oral medicine in Nordic countries, yet many published PhD theses are oral medicine related.
For all Nordic countries, there is a trend in an aging population and increasing immigration influx requiring specific knowledge in the subject of oral medicine. Additionally, the advancement of medical treatments, often affecting the oral and maxillofacial region, creates a new panorama for the discipline requiring oral medicine to become more integrated into primary health care. Prevention and treatment of oral diseases should be as important to manage as diseases affecting other parts of the body. This can be achieved through interdisciplinary collaborations and educational programmes. Therefore, the concept of oral medicine should in the future more greatly emphasize oral health care in general medicine.
Suom Hammaslääkäril 2024; 1: 28–35.
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan digilehdessä noin kuukauden kuluttua ensijulkaisusta.