Sylkirauhasten vajaatoiminta (objektiivinen näyttö vähentyneestä syljenerityksestä) ja kserostomia (subjektiivinen suun kuivumisen tunne) ovat yleisiä vaivoja. Potilailla, joilla on sylkirauhasten vajaatoiminta ja muuttunut syljen koostumus, on suurentunut riski saada karies tai suun sieni-infektio tai kärsiä suun limakalvomuutoksista, nielemisongelmista ja makuaistin heikentymisestä tai sen muutoksista.
Tärkein kserostomian ja sylkirauhasten vajaatoiminnan syy on syljenerityksen hermostollista säätelyä häiritsevien lääkkeiden käyttö. Pään ja kaulan alueen syövän sädehoito johtaa usein pysyvään ja vakavaan kserostomiaan ja sylkirauhasten vajaatoimintaan, mikä johtuu säteilylle altistuneen sylkirauhaskudoksen tuhoutumisesta. Sjögrenin oireyhtymä, eksokriinisiin rauhasiin vaikuttava autoimmuunitauti, aiheuttaa pysyvää kserostomiaa ja hyposalivaatiota sylkirauhasten immuunivälitteisten rakennemuutosten takia. Ikääntyminen voi myös olla yhteydessä sylkirauhasten rakenteellisiin muutoksiin, jotka voivat vaikuttaa syljen toimintaan.
Artikkelissa tarkastellaan sylkirauhasten vajaatoiminnan, yleisten sylkirauhassairauksien (mukoseele ja sylkikivi) ja sylkirauhaskasvainten etiopatogeneesiä, kliinisiä manifes-taatioita, diagnosointia ja hoitoa.
Kirjoittajat:
Anne Marie Lynge Pedersen, Professor, Section of Oral Pathology and Medicine, Department of Odontology, Faculty of Health and Medical Sciences, University of Copenhagen, Denmark
Kathrine Skarstein, Professor, The Gade Laboratory for Pathology, Department of Clinical Medicine, University of Bergen, and Department of Pathology, Haukeland University Hospital, Bergen, Norway
Hülya Çevik-Aras, Associate Professor, Institute of Odontology, Department of Oral Pathology and Medicine, University of Gothenburg, Sweden
Arja M. Kullaa, professori, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio
Hanna Laine, kliininen opettaja, HLT, Helsingin yliopisto
Janicke Liaaen Jensen, Professor, Institute of Clinical Dentistry, Faculty of Dentistry, University of Oslo, Norway
Conditions and diseases affecting the salivary glands and their function
Salivary gland hypofunction (objective evidence of diminished salivary output) and xerostomia (the subjective sensation of dry mouth) are common conditions. Patients with salivary gland hypofunction and altered saliva composition are at increased risk for developing caries, oral fungal infections, oral mucosal changes and debilitating symptoms, swallowing problems, and diminished or altered taste.
The most prominent cause of xerostomia and salivary gland hypofunction is the intake of medications interfering with the nervous regulation of salivary secretion. Radiotherapy for cancer in the head and neck region often leads to permanent and severe xerostomia and salivary gland hypofunction due to degeneration of the salivary gland tissue involved in the radiation field. Sjögren’s syndrome, an autoimmune disease affecting exocrine glands, causes permanent xerostomia and hyposalivation due to immune-mediated structural changes in the salivary glands. Ageing may also be associated with structural changes in the salivary glands that can influence the functions of saliva.
This article reviews the aetiopathogenesis, clinical manifestations, diagnosis, and management of conditions with salivary gland hypofunction, common salivary gland diseases (mucous cysts and sialoliths) and salivary gland tumours.
Suom Hammaslääkäril 2024; 1: 32–39.
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan digilehdessä noin kuukauden kuluttua ensijulkaisusta.