Hyvinvointialan muutosta seuratessa nousee mieleen suomalainen sanonta ”mikään ei ole niin viisas kuin jälkiviisas”. Lausahduksessa on tosin vähän pilkan piirrettä, erityisesti jos sen laukaisee joku, joka tiesi asiasta muita enemmän, mutta suuressa viisaudessaan jätti kertomatta.
Hyvinvointia ja terveyttä on vaikea edistää ilman monipuolista tietoa ja näkemystä. Tiedosta ei ole puutetta maailmassa, mutta kuinka siitä oleellisin saadaan kasattua päätöksentekijöille? Tietoa kun on niin monenlaista. Faktoihin perustuva tutkimus voi sekin olla joko oikeaan osuvaa tai johtaa harhaan, riippuen siitä, minne fokus on alkujaan asetettu.
Terveyttä koskeva tutkittu tieto kiehtoo kansaa. Kukapa ei haluaisi tietää syökö oikein, nukkuuko riittävästi tai että A-streptokokkia löytyy nyt ennätystahtiin. Ongelma syntyy, kun tulokset esitellään laajalle yleisölle lööppihakuisesti kärjistämällä. Kansainvälisen terveydenhuollon professori, edesmennyt Hans Rosling, otti elämäntehtäväkseen saada ihmiset ymmärtämään, että saatavilla olevista faktoista huolimatta meillä on taipumus luottaa pikemmin vaistoihimme. Evoluutiosyistä pelot on ohjelmoitu syvälle aivoihin. Kiipeliin joutumisen pelko, samoin kuin fyysisen vamman pelkokin, on pitänyt ihmisen lajina hengissä, joskin nykyään pelko konkreettisesta ansaan juuttumisesta tai fobiat hämähäkeistä tuntuvat pieniltä murheilta.
Pelkovietin laukaisevat tekijät ovat siirtyneet lööppeihin. Kriisiuutisointi laukaisee pelkovaistomme, joka tätä nykyä – lajin säilyttämisen sijaan – lähinnä haittaa elämää vääristämällä maailmankuvaa. Asiat ovat paremmin kuin lööpeistä luulisi.
Psykiatri Katriina Kuusi lausui viisauksia Helsingin Sanomissa: ”Ei terveydenhuollon perustehtävä ole rahan säästäminen. Terveydenhuollon perustehtävä on hoitaa ihmisiä mahdollisimman hyvin ja arvokkaasti. Jos se organisoidaan hyvin, rahaakin säästyy.” Näin me haluamme uskoa. Talousasiantuntija ja rahoitusalan moniottelija Martin Paasin sanoin: ”Kun ongelmia ratkotaan vain rahaa lisäämällä, tuhlataan varoja, ihmisiä ja potentiaalia. Tällöin ei mitkään miljardit auta.”
Vaihtoehdoksi leikkaamiselle ja lisävelalle Paasi tarjoaa tehostamista. Sinänsä järkeen käypää, ainakin jos asiaa lähestyy niin, että lyhyemmän työpäivän aikana työntekijä jaksaa panostaa ja keskittyä paremmin. Kukaan ei jaksa olla tehokas kahdeksaa tuntia putkeen. Koska työntekijä kuitenkin tarvitsee tietyn tulotason, voisi Paasin mielestä tehokkuuden kautta saaduin säästöin jakaa bonuksia. Lisäksi lyhyemmän työpäivän kautta aikaa jäisi enemmän perheelle ja omaisten hoitoon.
Nuorten hyvinvointia tutkinut yhteiskuntatieteiden tohtori ja dosentti Sakari Kainulainen taas on innovoinut digipalvelua, joka olisi ihmislähtöinen mittari hyvinvoinnista ja elämäntilanteesta arjessa. Päämääränä hänellä on ollut mahdollistaa matalan kynnyksen apu. Sama digipalvelu on väylä kaikkien hallinnonalojen palveluihin, jolloin resursseja on voitu suunnata paremmin. Tämä on lisännyt nuorten uskoa tulevaisuuteen.
Keskustelua eri näkökulmista on tärkeää pitää yllä. Tieto ja taito lisääntyy jaettaessa, mutta maailma muuttuu lopulta vain tekemisen kautta.
Tiina Ranne
HLT, yksityishammaslääkäri Turusta