Hammaslääkäri huomasi pohtivansa suuria linjoja ja kutsui potilaiden hoitoa tutkineen Jari Lindenin kahvitauolle. Keskustelussa mietittiin, miten nykypäivään on tultu ja mitä on tapahtunut hammashoidon vaikuttavuudelle, sisällölle ja ajankäytölle. Kävi ilmi, että kaikki on muuttunut, valmistuvien hammaslääkärien osaamista myöten. Entä jatkossa?
Anni Temonen: Julkinen suun terveydenhuolto on nuorten hammaslääkärien ensimmäinen työpaikka. Olet tutkinut ja johtanut sitä ja työskennellyt sellaisessa useamman vuosikymmenen. Mikä on ihan toisin kuin ennen ja mihin julkinen on menossa?
Jari Linden: Vuosi 2001 oli suun terveydenhuollon lähihistorian suurin hyppäys. Kaikki ikäluokat pääsivät siitä alkaen julkisen hammashoidon piiriin. Potilaiden määrän ohella terveyskeskuksissa muuttui myös työn sisältö. Isoissa kaupungeissa lääkärit olivat hoitaneet pääosin lapsia. Aikuisten suun sairauksien diagnosointi ja hoito saattoi olla monelle uutta. Hammaslääkärit kokivatkin paikoin osaamisvajetta ja tunnistivat tarpeen kouluttautua lisää. Erityisesti parodontologian osaaminen oli monin paikoin vähäistä.
Anni: Tuntuu kummalliselta ajatella aikaa, jolloin hoitoon pääsyä voitiin noin vain rajata.
Jari: 90-luvun laman aikaan hammaslääkärien virkoja laitettiin jäihin, ja kunnissa saatettiin todeta, että tietyt ikäryhmät jätetään hoitamatta. Isoissa kaupungeissa tehtiin ihan strategisia, ei väestön hoidon tarpeesta johtuvia, päätöksiä hoitaa vain lapsia. Aikuisten otaksuttiin ohjautuvan yksityiselle. Lainsäädännön muututtua työparivirkoja perustettiin kyllä lisää, mutta ei todellista tarvetta vastaavasti.
Anni: Lakimuutoksen myötä julkisen ruuhkautuminen ei tapahtunut kaikkialla heti. Pieniä privaatteja oli monin paikoin yhä paljon ja potilaskanta vakiintunutta, Kela-korvaukset olivat myös hyvät. Julkisella saattoi helposti saada ajan muutaman viikon päähän. Onko perusteltua sanoa, että tahti on kiristynyt?
Jari: Tahti on kiristynyt koko ajan. Jos äsken ajateltiin, että nyt on kova kiire, niin jo seuraavassa askeleessa tahti on vieläkin kovempi. Valmistuin 1989, ja miellän, että työskentely oli vielä tuolloin hyvinkin leppoisaa.
Anni: Hyvä että kuulen tuon, koska vanhoista valokuvista välittyy erilainen aika kuin nyt. Porukka on jaksanut kokoontua yhteen vapaa-ajallaankin eikä ole kotona vain toipumassa seuraavaan päivään. On ollut aikaa kurkistaa naapurihuoneeseen ja ikuistaa filmillekin työtoverien arkea. Mitä tapahtui 80-luvun jälkeen?
Jari: 90-luvun laman myötä aikuisia alettiin hoitaa monessa kunnassa aiempaa enemmän. Suoraan sanoen syy ei ollut terveyspoliittinen, vaan keino kerryttää asiakasmaksutuloja. Suun terveydenhuolto saattoi näin kannatella kunnan taloutta merkittävästi.
Lue koko juttu Hammaslääkärilehdestä 12/2023.