Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen uusi valtakunnallinen toimenpideohjelma painottaa koulutusmäärien ohjauksen tehostamista, rahoitusmallin vaikuttavuutta sekä osaamisperustaisuuden edelleen kehittämistä. Ohjelmasta vastaavan koordinaatiojaoston mukaan olisi lisäksi selvitettävä, olisiko syytä eriyttää nykyiset painotusalat omiksi erikoisaloikseen ja perustaa uusi suulääketieteen erikoisala.
Koordinaatiojaoston juuri julkaistussa raportissa erikoisalojen lisäämistä perustellaan koulutuksen resurssien mahdollistamisella. ”Erikoishammaslääkärikoulutuksen opinto-oikeudet myönnetään painotusalojen perusteella, jolloin myös koulutusvakanssit olisi selkeintä räätälöidä niiden mukaisina”, raportissa todetaan.
Suulääketieteen erikoisalan perustamista puoltaa erikoisosaamista tarvitsevien, vaikeasti yleissairaiden potilaiden yhä suurempi määrä. Lisäksi arvioidaan vaatimusta kahden vuoden kliinisestä työskentelystä ennen erikoistumiskoulutusta. Asiaa selvittävän alatyöryhmän toimikausi päättyy maaliskuun alussa.
Toinen alatyöryhmä selvittää suu- ja leukakirurgian koulutuspolkua sekä hammaslääkärin että lääkärin peruskoulutuksen pohjalta. Hammaslääkärien osalta työryhmä selvittää erikoishammaslääkärikoulutukseen liittyviä lääketieteen opintoja ja niiden mahdollista valtakunnallista yhtenäistämistä. Myös tämän työryhmän määräaika päättyy maaliskuun alussa.
Toimenpideohjelman on valmistellut sosiaali- ja terveysministeriön asettama erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksen koordinaatiojaosto. Hammaslääkäriliittoa edusti työssä varatoiminnanjohtaja Nora Savanheimo. Ohjelma on tehty vuosille 2023–2027.
Koulutusrahaa esitetään korvamerkittäväksi
Koulutuksen rahoitusta käsiteltiin koordinaatiojaoston teettämässä erillisessä, toukokuussa 2022 valmistuneessa selvityksessä. Tällöin selvityshenkilöt totesivat, että hyvinvointialueiden nähtävissä olevien suurten säästöpaineiden takia koulutuskorvaukset olisi syytä korvamerkitä erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutukselle. Korvauksia pitäisi kasvattaa vastaamaan koulutuksen todellisia kustannuksia.
Yliopistoille selvityshenkilöt esittivät sekä vastuuta kokonaisuudesta että tämän takia parempaa korvausta. Yliopistot muun muassa määrittelevät, mitkä toimipaikat voivat toimia koulutuspaikkoina ja ketkä ovat nimettyjä kouluttajia. Yliopisto voisi ehdotuksen mukaan tehdä myös tarvittaessa sopimuksia yksityissektorin koulutuspaikkojen kanssa, mikäli nämä osoittavat kouluttavansa laadukkaasti.
Samalla ehdotetaan, että muutamille valituille vahvistettaville aloille tai alueille voitaisiin kohdistaa pilottina koulutusrahoitusta esimerkiksi viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen tulisi tarkkaan arvioida, onko rahoitus tuonut alalle tai alueelle lisää erikoishammaslääkäreitä. Mallia ehdotetaan sekä lääkäri- että hammaslääkärikoulutukseen.