– En ole ennen avannut suutani. Aika monen muun suun olenkin avannut, karies hörähtää.
Olemme sopineet haastattelun nimeltä mainitsemattomaan hammashoitolaan. Turvajärjestelyt ovat mittavat. Olen luvannut, ettei karies joudu tekemisiin fluoridin eikä ksylitolin kanssa ja ettei biofilmiä vahingoiteta.
Karies on toivonut ajastaan palkkioksi toffeeta. Lääkärin etiikan vastaiseen toiveeseen on vastattu kieltävästi. Vaikka tuolissa pötköttävää isäntää ei tippaakaan kiinnosta suun kunto, olisi väärin ruokkia sairautta.
Karies vaikuttaa arvonsa tuntevalta. Se esittäytyy maailman menestyneimmäksi infektiosairaudeksi ja ylistää makeis- ja virvoitusjuomateollisuutta.
– Suomessa elämänlaatuni on parempi kuin Ruotsissa, Norjassa ja Keski-Euroopassa. Varsinkin meillä miesten ja poikien suuhun päässeillä.
Karies kertoo aloittaneensa isännän ollessa kolmevuotias. Nyt yhteistä taivalta on yli puoli vuosisataa ja DMF-indeksi 18.
– Aiemmat kariessukupolvet eivät koskaan kokeneet vastaavaa. Oli vain muutama hyvä vuosi, jotka päättyivät rippikoulukesään.
Karies on silti stressaantunut. Se tietää, että isäntä osaa huolehtia hampaistaan. Hammaslääkärikäynnin jälkeen saattaa tapahtua muutos. Vaikeat ajat olivat, kun isäntä oli vakituisessa työssä ja parisuhteessa, harjasi hampaat vaimon kanssa aamuin illoin. Iltaisin he valmistivat juustolautasen, makeisia ei ostettu vuosiin.
– Olin nääntymäisilläni. Sinnittelin osittain puhjenneen viisaudenhampaan fissuurassa. Sitten isännän solisluu murtui, hän joutui vääntämään vakuutusyhtiön kanssa ja valvoi öitä. Hammaslääkärit näyttivät hänelle harjaustekniikoita, mutta hän oli niin paineessa, että lähti aamuisin töihin peiliinkään katsomatta. Pääsin pariin pulpaan kiinni muutamassa kuukaudessa.
Karies vaikenee. Kysyn siltä kysymyksen, joka on mietityttänyt vuosia. Hampaat tulisi harjata kahden minuutin ajan kahdesti päivässä. Neuvottelen potilaiden kanssa ajankäytöstä, joka veisi 0,28 prosenttia vuorokaudesta. Miksi ihmiset eivät saa aikaiseksi?
– Olet naiivi, karies vastaa ylemmyydentuntoisesti.
– Keinosi riippuvat siitä, olenko mielessäsi infektio, itsekurin puutetta, laiskuutta vai jotain muuta. Sanon vain tämän. Minulla on helppoa, kun isäntä joutuu tekemään valintoja eri asioiden niukkuudessa. Opin sen varhain. Hän oli lapsena kuumetaudissa. Nukahti hoivaajan syliin, joka ei jaksanut herättää kivuliasta lasta hammaspesulle. Sitten apuun matkusti mummi. Aikuiset vuorottelivat, ja heiltä löytyi yhteinen tahdonvoima harjata.
On aika lopettaa. Potilas nousee ja heittää takin niskaan. Hän katsoo pieniä näytetahnoja pöydällä. Tupakan kellastuttamat sormet hapuilevat tuubia.
– Nuo ovat tehokasta tavaraa. Uskon, että onnistut, harjaustekniikkasi on parempi kuin omani, sanon.
Tuubit sujahtavat lääkityslistoja ja savukkeita pursuavaan taskuun.
– Jospa sitä taas aloittaisi, mies nyökkää.
Hammaslääkärin ei pidä koskaan luovuttaa.
Anni Temonen
johtava hammaslääkäri Kainuusta