Kilpailu- ja kuluttajavirasto tutki äskettäin yksityisestä hammashoidosta maksettavien Kela-korvausten kohdentumista. Elokuun alussa Helsingin Sanomat otsikoi tutkimuksen pohjalta, että hammashoidon Kela-korvaukset ovat tulonsiirto hyvätuloisille. Tämä kuva korvausten luonteesta on virheellinen.
Korvauksia maksetaan kaikissa tuloluokissa. Tämä selviää tarkasteltaessa tutkimukseen sisällytettyä kuvaajaa korvausten jakautumista tuloluokittain. Mikäli tutkimuksen tarkoitus on osoittaa, että hyödykkeiden kulutus pääsääntöisesti kasvaa tulojen lisääntyessä, tätä ei voitane pitää erityisenä paljastuksena. Palveluiden kulutuksen kasvun myötä lisääntyvät myös näihin palveluihin liitännäiset korvaukset. Toisaalta tulojen myötä kasvavat myös palkansaajan järjestelmään maksamat sairausvakuutusmaksut, joka on syytä ottaa huomioon tulonsiirroista puhuttaessa. Siirtyykö Kela-korvauksessa hyvätuloisille itse asiassa heidän omaa rahaansa?
On totta, että Kela-korvausten muutokset eivät suoraan heijastu kuluttajien sektorivalintoina. Siirtymää julkiselle sektorille kuitenkin tapahtui selvästi Kela-korvausten leikkaamisen yhteydessä 2015–2016. Toisaalta, kun Kela-korvauksen osuus hammashoidon kustannuksista on laskenut 38 prosentista 15 prosenttiin, on ylioptimistista odottaa, että pelkkä hampaiden tutkimuksen korvauksen korottaminen johtaisi potilaiden merkittävään siirtymiseen takaisin yksityiseen hoitoon. Potilaan on aina otettava huomioon myös tutkimuksessa havaittava mahdollinen hoidon tarve. Tästä hoidosta maksettavat korvaukset ovat edelleen marginaaliset. Kuluttajan valintoihin vaikuttaa myös tietoisuus tapahtuvista muutoksista. Kuinka moni on edes tiennyt äskeisestä korotuksesta?
Joitakin aspekteja toivoisi nostettavan näissä yhteyksissä esille. Ensinnäkin, julkisen sektorin resurssit eivät riitä koko väestön hoitamiseen. Niinpä lähes puolet aikuisten hammashoidosta annetaan yksityisesti. Kun perustuslaki kuitenkin velvoittaa julkisen vallan turvaamaan jokaiselle riittävät terveyspalvelut, ei tilanne ole etenkään suun terveydenhuollossa edes tyydyttävä. Toiseksi, pyöritettiinpä numeroita ja tilastoja miten tahansa, julkisen hoidon julkinen maksuosuus toimenpidettä kohti on yksityistä sektoria merkittävästi suurempi. Kela-korvaus on näin ollen kustannustehokas keino tukea sitä hammashoitoa, jota julkinen sektori ei pysty tuottamaan.
Liitto jatkaa vaikuttamista hammashoidon Kela-korvausten puolesta.
Heikki Kuusela
Hammaslääkäriliiton juristi