Tietoisuus ja puhe syrjinnästä on lisääntynyt yhteiskunnassamme. Suomalainen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädäntö on vahvaa, ja meitä pidetään usein tasa-arvon mallimaana. Samaan aikaan valvontaviranomaiset raportoivat kuitenkin vuosittain, että syrjintä ja häirintä ovat suomalaisessa työelämässä edelleen yleisiä ilmiöitä. Selvittääksemme ongelman laajuutta hammaslääkärien keskuudessa kartoitimme kevään 2026 työmarkkinatutkimuksessa jäsenten kokemaa syrjintää.
Perustuslakiin sisältyvän syrjinnän kiellon mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Sääntelyä on täsmennetty yhdenvertaisuuslaissa kieltämällä syrjintä myös poliittisen ja ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden sekä seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Sukupuoleen perustuvasta syrjinnän kiellosta on säädetty tarkemmin tasa-arvolaissa, jonka vastaista on eri asemaan asettaminen sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Myös seksuaalinen häirintä ja eri asemaan asettaminen raskauden, synnytyksen, vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuden perusteella ovat tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää.
Hammaslääkäriliitto selvitti jo vuonna 2019 työhyvinvointitutkimuksessa hammaslääkärien seksuaalisen häirinnän kokemuksia. Seksuaalista häirintää ilmoitti kohdanneensa työpaikalla 2,1 % vastanneista. Häiritsijä oli useimmiten potilas, ja häirintää oli hieman enemmän yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Luku on pieni yleisiin tilastoihin verrattuna, mutta jokainen häirintätapaus on liikaa. Tämän vuoksi olemme liitossa osoittaneet tukemme sosiaali- ja terveysministeriön tänä vuonna käynnistämälle seksuaalisen häirinnän vastaiselle hankkeelle allekirjoittamalla siihen liittyvän sitoumuksen.
Kevään 2026 työmarkkinatutkimuksessa vastaajat raportoivat kokeneensa viimeisen vuoden aikana päätoimessaan syrjintää eniten iän (5,3 %), sukupuolen (5,4 %), terveydentilan (4,1 %) sekä perheellisyyden tai raskauden (3,5 %) perusteella. Osa vastaajista ilmoitti kokeneensa syrjintää myös muista henkilöön liittyvistä syistä.
Avovastauksissa nousi esiin monia työyhteisön epätasapuolisuutta ilmentäviä tilanteita, kuten henkilöiden suosimista, vuokraprosenttien määräytymistä epäoikeudenmukaisesti sekä eroja koulutukseen pääsyssä ja päivystysvuorojen jakautumisessa. On syytä huomata, että syrjintä eroaa muusta epätasapuolisesta kohtelusta siinä, että eri asemaan asettamisen taustalla on laissa kielletty syrjintäperuste. Jos tällaista perustetta ei ole, voi kyse olla tasapuolisen kohtelun velvoitteen rikkomisesta. Kaikki vastauksissa esiin tulleet ilmiöt eivät siten täytä syrjinnän tunnusmerkkejä, mutta kokemuksina ne ovat merkityksellisiä ja ansaitsevat huomiota.
Vaikka syrjintätapausten määrät ovat hammaslääkärien keskuudessa näiden tutkimustulosten perusteella vähäisiä, ne kertovat ilmiöstä, johon on kiinnitettävä työpaikoilla huomiota. Syrjintä ja epäasiallinen kohtelu eivät kuulu työelämään – avoin keskustelukulttuuri auttaa tunnistamaan ja ehkäisemään niitä.
Niina Poijärvi
neuvottelupäällikkö
Anna Chainier
asiantuntijahammaslääkäri
Hammaslääkäriliitto