Lehti tutustui kahteen kollegaan, joiden työmatkat eroavat kuin yö ja päivä. Saija Nyblom tarvitsee pitkille ajomatkoille kaksi äänikirjatilausta, Mats Moision klinikalta voi pistäytyä välillä vaikka golfaamaan.
Oikomishoidon erikoishammaslääkäri Saija Nyblomin työmatkat muodostavat Suomi-neidolle esiliinaa muistuttavan kuvion, jonka nauhat on solmittu Lieksan ja Kokkolan väliselle vyötärölle ja josta essu laskostuu Sipooseen ja Lahteen.
Haastatteluviikolla Nyblom on ajanut yli 1 700 kilometriä, majoittunut kahdella paikkakunnalla ja palannut torstaiksi kotiin. Lieksassa, vanhassa ratavartijan talossa, hän irtautuu työasioista. Ainoa töistä muistuttava asia kotona on suunnittelupäivä, jolloin Nyblom varaa seuraavat Airbnb-majoitukset.
Yleishammaslääkäri Mats Moision vastaanotto Pietarsaaren keskustassa on ihan kotikulmilla. Linnuntietä töihin on tarkalleen tuhat metriä, katuja pitkin hieman enemmän. Moisio saattaakin pistäytyä työpaikallaan kahdesti päivässä.
Viimeisen potilaan lähdettyä iltapäivästä Moisio kiiruhtaa valoisaan iltaan. Usein hän pistäytyy alkuillasta golfaamassa, palatakseen hiljentyneelle klinikalle iltahämärissä. Siellä hän käynnistää Cerec-jyrsimen ennen kuin lähtee yöpuulle.
Pahinta työmatkassa?
Päätiet, sillat ja liikennekamerat tulevat Saija Nyblomille tutuiksi.
– Olen muutamat kerrat todistanut liikenneonnettomuuksia ja ollut hälyttämässä apua muille. Onni on ollut matkassa, eikä hirvikolaria ole sattunut omalle kohdalle, Nyblom kertoo.
Hirviä ja peuroja näkyy teiden varsilla usein. Sellainen keli, jossa ei meinaa ollenkaan päästä perille, osuu kohdalle harvoin. Toissa talvesta on jäänyt mieleen aamu, kun Lahden moottoritiellä madeltiin viittäkymppiä paksun lumen keskellä.
Nyblomista pahin aika ajaa ei kuitenkaan ole talvi, vaan kesä.
– Silloin kaikki muut tuntuvat olevan vapaalla, ja itse joutuu taittamaan matkaa auton ratissa ohi upeiden kesämaisemien eikä muuta voi. Pidänkin lomani pääosin heinäkuussa.
Mats Moision nykyinen työmatka ei tarkemmin ottaen ole hänen uransa lyhin.
Vuosien 2004 ja 2011 välillä matka töihin oli ovenavauksen päässä. Vastaanotto sijaitsi uudessa omakotitalossa, jonka autotalli oli muunnettu vastaanottokäyttöön. Samaisessa talossa Moisio asuu yhä.
– Olisin jatkanut pidempäänkin, mutta toiminta laajeni ja ne tilat jäivät pieniksi.
Kodin yhteydessä olleesta vastaanotostaan hän löytää suhteellisen helposti yhden miinuspuolen:
– Lumityöt. Olen aamu-uninen. Oli takkuista herätä tarkistamaan, onko yöllä satanut lunta ja pitääkö alkaa kolata.
Lue koko juttu Hammaslääkärilehdestä 8/2026