Hampaattomuus vähenee länsimaissa, ja sen rooli suunterveyden mittarina heikkenee. Journal of Oral Rehabilitation -lehdessä julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan taka-alueen purentaparien käyttäminen vaihtoehtoisena mittarina voisi tarjota väestötasolla enemmän tietoa suun toiminnallisesta terveydestä kuin hampaiden lukumäärä.
Hampaiden lukumäärä ja hampaattomuus ovat pitkään toimineet keskeisinä suunterveyden mittareina tutkimuksissa. Vaihtoehtoisena mittarina käytettyjä purentapareja ja niiden yhteyttä sosiodemografisiin tekijöihin on tutkittu huomattavasti vähemmän. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin Terve Suomi 2023 -tutkimuksen aineistolla suomalaisen aikuisväestön hampaiden ja taka-alueen purentaparien määrää sekä sitä, ovatko ne yhteydessä sosiodemografisiin tekijöihin. Hammaslääkärit tutkivat kliinisesti 1 798 osallistujaa.
Tutkimuksessa hampaattomuuden esiintyvyys oli 4,2 %. Osallistujilla oli keskimäärin 24,8 hammasta ja 6,5 purentaparia. Tutkituilla 20–54-vuotiailla hampaisto oli lähes täydellinen (keskiarvo 27,1–29,1 hammasta).
– Terve Suomi -tutkimuksessa laskettiin posteriorisia purentapareja, ja tutkimuksen mukaan niitä on väestössä aika mukavasti, vain vanhimmassa 75-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäryhmässä purentapareja oli alle 4, kertoo väitöskirjatutkija Irene Uski.
Sosiodemografiset taustatekijät olivat samankaltaisia sekä hampaiden että purentaparien määrälle. Korkeampi ikä, matalampi koulutustaso, pienemmät tulot ja leskeys olivat yhteydessä vähäisempään hampaiden ja purentaparien määrään. Lisäksi asuminen Itä- tai Pohjois-Suomessa oli yhteydessä pienempään hampaiden määrään, kun taas maaseudulla asuminen liittyi vähäisempään purentaparien määrään.
Purentaparit osoittautuivat hyväksi suunterveyden lisämittariksi väestötasolla. Luonnollisten hampaiden lukumäärä kuvastaa suunterveyden historiaa, kun taas purentaparit kuvaavat tämänhetkistä toimintakykyä.
– Purentaparien määrä kuvaa purentaelimen toimintakykyä pelkkiä hampaiden lukumääriä paremmin, sillä siitä saadaan suoraan tietoa purentakontakteista. Sivu- ja taka-alueen purentakontaktit ovat erityisen merkityksellisiä tilanteessa, jossa etuhampaat eivät kohtaa purentavirheen vuoksi. Hampaistossa voi myös olla tilanne, jossa hampaita on lukumääräisesti paljon, mutta ne eivät kohtaa purennassa, sanoo Uski.
Tutkimuksen perusteella suomalaisten aikuisten suunterveys on edelleen parantunut verrattuna aiempiin valtakunnallisiin tutkimuksiin (1977–2011). Suomalaisten keskimääräinen hampaiden lukumäärä on hieman suurempi kuin muissa Euroopan maissa, mutta edelleen pienempi kuin Ruotsissa. Suomalaisten suunterveys on yhä yhteydessä suotuisampiin sosiodemografisiin taustatekijöihin, joista koulutuksella näyttäisi olevan voimakkain myönteinen vaikutus.
Lähde: Uski I, Naumanen K, Näpänkangas R, Harjunmaa U, Suominen AL. Number of Teeth and Posterior Occlusal Pairs by Sociodemographic Factors in the Finnish Adult Population, Results From the Healthy Finland 2023 Study. J Oral Rehabil 2026 Jun 25. doi: 10.1111/joor.70245.