Purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöiden (TMD) päivitetty Käypä hoito -suositus antaa hammaslääkärille ja myös muulle terveydenhuollon henkilökunnalle työkaluja arkeen.
Diagnostiikassa tärkeää on tarkkuus; oikea diagnoosi ja sen mukainen hoito, ja toisaalta välttyminen vääriltä positiivisilta löydöksiltä, ylidiagnosoinnilta ja siten ylihoidoilta. Päivitettyyn suositukseen sisältyvään kliiniseen DC/TMD (Diagnostic Criteria for TMD) -diagnostiikkaan on muun muassa lisätty tutun kivun ja heijastekivun rekisteröinti, mikä parantaa diagnostiikan tarkkuutta ja erotusdiagnostiikkaa. TMD-potilaan psykososiaaliset kuormitustekijät, kuten ahdistus-masennusoireet, voivat pahentaa kipuoireita. Näiden arviointiin on nyt myös aiempaa paremmin työkaluja. DC/TMD-kriteeristön käyttöön on syytä kouluttautua, ja tähän on saatavilla täydennyskoulutusta. Kliinikoille soveltuvat teoriapohjainen verkkokurssi ja hands on -kurssi ovat lähiaikoina tulossa Apollonian kurssitarjontaan. Kouluttautumisesta ja uudesta kriteeristöstä ei tule kuitenkaan tehdä kynnyskysymystä. TMD-potilas voidaan edelleen tutkia myös aiemmin tehdyllä tavalla; tärkeintä on, että hän saa ajoissa avun vaivoihinsa.
TMD-vaivojen hoito on kuntouttavaa ja yksilöllisesti suunniteltua, ja parhaaseen tulokseen päästään eri hoitomuotoja yhdistämällä. Päivitetyssä suosituksessa korostetaan potilaan omaa, aktiivista roolia, ja saatavilla on runsaasti oheismateriaalia omahoidon ohjeistamiseen. Omahoito on myös kustannustehokasta hoitoa, kun potilas on sitoutunut hoitoonsa. Potilaan opastaminen on tärkeää, ja opastaja voi olla myös muu kuin hammaslääkäri, esimerkiksi suuhygienisti. Omahoidolla lisätään potilaan pystyvyyden tunnetta, vähennetään kipua, parannetaan toimintaa ja esimerkiksi rentoutusharjoituksilla voidaan lievittää yleistä stressivastetta ja siten parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Kiskohoidon näyttö on säilynyt edelleen vahvana. Uudessa suosituksessa on otettu kantaa myös uniapneakiskon mahdolliseen haittaan TMD-potilaalla. Lääkehoidossa tulee noudattaa kivunhoidon ja muun lääkehoidon yleisiä periaatteita. Fysioterapeuttisilla ja psykologisilla hoidoilla on myös paikkansa TMD:n hoidossa – yksilöllisesti räätälöiden ja kunkin potilaan taustatekijät huomioiden. Hoidon tehokkuuden lisäksi on punnittava myös hoidon kokonaiskustannuksia, ja hoitoa onkin järkevää porrastaa alkaen kustannustehokkaista omahoidoista. Hyvä tutkiminen, diagnostiikka ja hoito tulee tehdä ajoissa, jotta vältytään kivun kroonistumiselta ja lisäkärsimykseltä.
Käypä hoito -suositusten tavoitteena on tarjota potilaille tutkimusnäyttöön perustuvaa hoitoa ja kohdentaa terveydenhuollon resursseja mahdollisimman tehokkaasti. Tämän suosituksen päivittäminen on vaatinut Käypä hoito -työryhmältä reilun vuoden puurtamisen, ja kiitän lämpimästi ryhmän ahkeria, asiantuntevia jäseniä: Jari Ahlberg, Marika Doepel, Outi Huhtela, Sisko Huumonen, Marjo-Riitta Liljeström, Ritva Näpänkangas, Marja Pöllänen, Taina Remes-Lyly ja Tuija Teerijoki-Oksa. Lisäksi kiitokset Apollonialle ja Duodecimille yhteistyöstä!
Kirsi Sipilä
professori, TMD Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja
Purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöiden (TMD) päivitetty Käypä hoito -suositus julkaistaan Hammaslääkärilehdessä numeron 7/2021 sivuilla 48–66.