Apollonian merkittävin palkinto, Apollonia-palkinto myönnettiin tänä vuonna Helsingin yliopiston kariologian ja endodontian professori Leo Tjäderhanelle. Palkinto jaettiin nyt 16. kerran tunnustuksena pitkäaikaisesta tutkijanurasta ja merkittävästä työstä hammaslääketieteen hyväksi.
Tjäderhanelle tärkein saavutus omalla urallaan on ollut muiden tutkijoiden ja hammaslääkärikollegojen luottamus.
– Haluan olla sen arvoinen ja toivon heidän uskovan, että pyrin aina totuuteen sen tiedon pohjalta, mitä minulla on sillä hetkellä.
Inhokista voi innostua
Opiskeluaikansa alussa Tjäderhane mietti vielä lääketieteen opintoja, mutta morfologian kurssi ja fantom-opetus paljastivat hammaslääketieteen haastavuuden ja ala vei mennessään. Kariologia ja endodontia eivät kuuluneet lainkaan nuoren opiskelijan suosikkeihin. Professori Markku Larmas sai kuitenkin houkuteltua Tjäderhanen tutkimuksen pariin, ja kun jo kertaalleen uusitut eläinkokeet näyttivät hypoteesin vastaista tulosta, hän innostui toden teolla.
– Siitä tuli niin jännää, että lopetin laskuvarjohyppäämisen useaksi vuodeksi, koska tutkimustyö oli jännittävämpää.
Sittemmin hän on ollut monessa mukana eturivissä ja myöhemmin ohjaajan roolissa. Tärkeintä tutkimusprojektia on vaikea mainita, mutta kaikista omimmaksi hän kokee yhdistelmämuovipaikkojen sidostustutkimuksen, jossa kansainvälinen tutkimusryhmä aloitti uuden tutkimuslinjan sidosten pitkäikäisyyden parantamiseksi.
Merkityksellisintä matkan varrella on ollut yhteistyö kotimaisten ja ulkomaisten tutkijoiden kanssa, ja jatkuva mahdollisuus oppia ja korjata omia käsityksiään.
– Nyt opin nuoremmilta tukijoilta koko ajan uutta. He avaavat katsomaan asioita toisesta perspektiivistä.
Neuvoja eteenpäin
Tjäderhane valmistui hammaslääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1986, tohtoriksi 1995 ja erikoishammaslääkäriksi 2000 Oulun yliopistosta. Hänen akateemiseen uraansa mahtuu monia tehtäviä eri yliopistoilla, kariologian ja endodontian professuurit Oulussa, Turussa ja Helsingissä sekä useita tutkijavierailuja ja viisivuotiskausi akatemiatutkijana. Nyt eläkeiän lähestyessä konkaritutkija nauttii päästessään työskentelemään eri alojen edustajien kanssa ja pitää tärkeänä, että viestikapula siirtyy seuraaville.
– Tutkijan arvon näkee siitä, mitä hänen omat oppilaansa tekevät. Tutkimustieto vanhenee, mutta tärkeää on se, miten tutkimuksistasi inspiroituneet vievät asiaa eteenpäin.
On aika tarjota neuvoja ja kannustaa väitöskirjatutkijoita.
– Sain itse väitöskirjatutkijana tehdä virheitä, ja jälkikäteen nämä hukkaan menneen työtunnit ovat osoittautuneet erittäin tärkeiksi. Alkuvaiheessa ohjaajan usko nuoreen tutkijaan on ehkä arvokkain asia.
Tjäderhane on tuonut asiantuntijuuttaan myös Apollonian käyttöön lukuisissa luottamustehtävissä 1990-luvulta alkaen. Hän antaa suuren arvon saamalleen palkinnolle.
– Apolloniasta on muodostunut minulle hammaslääketeellisen tutkimuksen ja täydennyskoulutuksen henkinen koti, ja sen antama tunnustus lämmittää kovasti.