Ihmiset

Kielen päälläTyöpäivä kuin kanavasurffaus

15.9.2023Tiina Ranne
tiina_ranne-kolumni_uusi
Tiina Ranne. (Kuva: Vesa-Matti Väärä)

”Huomenta”, huikkaan hoitajalle viilettäessäni työhuoneeseen; ”Onko tänään hyvä päivä?”

Aamu on tavanomainen; lapset kouluun, itselle kahvikupillinen tai pari, lopuksi sipaisu harjalla hiuskuontaloon, jonka saan harvoin kesytetyksi kertakiepauksella poninhännälle. Kas näin, tietokone päälle ja katsotaan tämän päivän ohjelmisto ja aikataulu.

Jos työpäivässä on kymmenkunta potilasta, tulee käydyksi läpi koko elämän kirjo. Löytyy varmasti draamaa, melodraamaa, jännitystä, fantasiaa, toimintaa ja komediaa. Joukossa jokin ohjaajan mestariteos, ja jos päivän listalla sattuu olemaan koko perhe tarkastukseen tulossa, vastaa se vähän niin kuin laatusarjaa, muutama jakso pötköön katsottuna.

Päivän ensimmäinen potilas astuu huoneeseen, ja kuulumisia kyseltäessä kertoo hän sitten viime näkemän jääneensä leskeksi. Siitä se päivä lähtee – sukelluksella syvään päätyyn. Etsitään nenäliinaa kaapista ja rintataskusta. Kestää tovin, että päästään kuulumisissa hampaisiin. Niitä ei montaa enää potilaalla suussa ole, mutta yhtäkkiä niiden menetykset tuntuvat kovin pieniltä murheilta. Tunnetila jää kaihoisaksi ja loppuratkaisu arvoitukselliseksi.

Seuraavaksi huoneeseen astuu kasvonsa ruvelle kaatunut potilas, hän kertoo tehneensä kuperkeikan pyörän etutangon yli. Hetkessä tyylilaji vaihtuu. Hammaskaari näyttää lähes ehjältä, mutta röntgenkuvassa irvailee katkennut juuri. Hoitaja vaihtaa taustoissa tarjotinta, oma suu alkaa selostaa dokumentaarista kerrontaa pureutuen juurihoidon saloihin. Tunnetilana alkuun on säikähdys, mutta päällimmäisenä toiveikkuus, kyllä tästä selvitään.

Niin se soljuu päivä eteenpäin, välillä kuumottaa, kiukuttaa ja sitten taas naurattaa. Ja vihdoin koittaa mainoskatko, tai siis tässä tapauksessa ruokatauko. Toisinaan tauko tulee nopeasti, joskus taas sitä ehtii jo tovin kaipailla. Takuuvarmaa on, että aina se tulee tarpeeseen. Saa soitettua soittopyynnöt tai siirrettyä keraamisen paikan jyrsimestä kiiltopolttoon. Toisinaan ehtii käyttää koko tauon jääkaapilla käyntiin.

Joskus taas tauko on ollut niin lyhyt, että on epähuomiossa tullut syötyä jääkaapilta väärät eväät. Siitä seuraa välittömästi erikoisepisodi. Elokuvalevyillä nämä katkelmat löytyvät kohdasta ekstrat tai poistetut kohtaukset, koska ne ovat sinänsä turhia, mutta hilpeästi viihdyttäviä katkelmia ohjelmakokonaisuudessa. Pikku kommellukset, ne jaksavat pisimpään naurattaa meilläkin, harmonisessa työyhteisössä.

Vaan niin se tulee tämänkin päivän katseluaika päätökseen, hoitaja ehdottaa kahvikupposta ennen loppusiivousta. Hyvä idea, sillä sen äärellä voi vetää päivän näytökset nippuun. Kahvihuoneen pöydällä on lehtinen, joka mainostaa Valon aika -tapahtumaa kaupungilla. Jokivarressa upeiden valoinstallaatioiden lisäksi kerrotaan olevan paljon erilaisia esiintyjiä. Yksi heistä on surunkerääjä, jota kuvaillaan näin: ”Surunkerääjä on keijun ja enkelin välimuoto, joka vaeltelee ihmisten keskellä ja kuiskailee keijujen kieltä. Se keräilee suruja ympäriltään ja antaa niiden haihtua taivaan tuuliin. Surunkerääjä haluaa jättää jälkeensä rauhaa, harmoniaa ja iloa, keveyttä ja kiireettömyyttä.” Pohdin, kukahan kollegoistani siellä nyt kiertelee väkijoukossa. Kuvaus nimittäin täsmää mielessäni tismalleen omaan toimenkuvaani.

Tiina Ranne
HLT, yksityishammaslääkäri Turusta

Lue myös
Etsitkö näitä?