Pitkään valmisteltu uudistus ns. hoitotakuun tiukentamisesta nytkähti eteenpäin, kun siihen liittyvät lait vahvistettiin tammikuussa. Hammaslääkärien keskuudessa muutos on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia.
Potilaan kannalta uudistusta pidetään hyvänä ja tarpeellisena. Samalla oman työn kannalta uudistus ahdistaa. Jo nyt työtä tehdään kovassa aikapaineessa, hoitojonot ovat kasvaneet, ja henkilöstö on kuormittunut.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi tammikuussa arvionsa hyvinvointialueiden aloitustilanteesta, joka on haastava. Arvion mukaan ikääntyvä väestö, henkilöstöpula ja koronan aiheuttama hoitovelka vaikeuttavat palvelujen järjestämistä. Tämän takia hallitus on esittänyt lisätalousarviossaan lisärahoitusta alueille.
tehtävien laajentuminen hoitotakuun tiukentumisen myötä huomioidaan hyvinvointialueiden rahoituksessa. Valtion rahoitus hyvinvointialueille on yleiskatteellista, eikä sitä ole korvamerkitty tiettyyn toimintaan. Hyvinvointialueen poliitikkojen päätäntävallassa on, miten raha jaetaan. Nyt alueilla onkin tärkeä vaikuttamisen paikka, että suun terveydenhuollon osalta laskettu lisärahoitustarve saadaan kohdennettua nimenomaan suun terveydenhuollon toimintaan.
Hoitojonot ja hoitotakuun tiukentumisen aiheuttama paine ovat organisaation ratkaistavia asioita. Paine ei voi olla yksittäisen hammaslääkärin harteilla. Jos uutta henkilökuntaa ei syystä tai toisesta voida rekrytoida, lisärahoitusta voidaan käyttää esimerkiksi palvelujen hankintaan yksityiseltä palveluntuottajalta. Myös hoitotakuulainsäädäntö velvoittaa tähän, jos omana toimintana ei voida palveluja määräajassa tuottaa.
Työvoimatilanne on haastava myös suun terveydenhuollossa. Hammaslääkärimäärät kääntyvät onneksi kasvuun muutaman vuoden päästä. Monin paikoin hoitohenkilökunnan saatavuusongelmat ovat vaikeuttaneet hammaslääkärien rekrytointeja ja tarkoituksenmukaista työnjakoa. Ensisijaista on julkisen sektorin veto- ja pitovoima työpaikkana, tähän hyvinvointialueilla etsitään ratkaisuja.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seurannan mukaan 84 prosenttia hammaslääkärin kiireettömistä sairaanhoidon käynneistä on toteutunut kolmessa kuukaudessa hoidon tarpeen arvioinnista. Kuten kaikki tiedämme, tämä ei suun terveydenhuollossa kerro siitä, että hoito olisi tullut valmiiksi. Potilaita harmittavat pitkät aikavälit hoitokäyntien välillä, ja tämä kuormittaa myös suun terveydenhuollon ammattilaisia. Hoitotakuu ei vielä ole takuu hoidosta, vaikka lainsäädännön mukaan hoitojakso tuleekin saattaa valmiiksi kohtuullisessa ajassa ilman tarpeetonta viivytystä hoitokäyntien välillä.
Nora Savanheimo
Hammaslääkäriliiton varatoiminnanjohtaja