Haluan sanoa heti alkuun, että mielestäni aivan jokainen hammaslääkäriopiskelija hyötyisi hammashoitajana työskentelystä jossain vaiheessa opintojaan.
On sanomattakin selvää, että hoitajana saa kokemusta kliinisestä työstä, näkee erilaisia työskentelytapoja ja oppii ehkä muutaman uuden kikka kolmosen, joita voi myöhemmin soveltaa itsekin. Lisäksi hammaslääkärin on hyvä ymmärtää, mitä kaikkea hoitajan työ pitää sisällään, jotta yhteistyö tulevaisuudessa on mahdollisimman saumatonta.
Ennen hammashoitajana toimimista ei ehkä kuitenkaan tule ajatelleeksi, miten silmiä avaavaa on seurata muiden hammaslääkärien tapaa kohdata potilaita. Voisin kirjoittaa pitkän listan siitä, mitä kaikkea opin oman hoitajakesäni aikana ja miksi suosittelen lämpimästi jokaiselle opiskelijalle edes yhtä kesää hoitajana, mutta tiivistettynä: kesän parasta antia on kollegat.
Hammaslääkärin työ on itsenäistä, eikä arkielämässä ole mahdollisuutta seurata kollegojen tavallisia päivittäisiä potilaskohtaamisia. Jokainen puurtaa omassa hoitohuoneessaan kaiket päivät näkemättä työkavereitaan omaa hoitajaansa ja satunnaisia konsultointeja lukuun ottamatta.
Varmastikin nopeasti jokaiselle hammaslääkärille muodostuu omat rutiinit siitä, mitä ja miten potilaan kanssa keskustelee ennen hoidon aloittamista ja hoidon aikana. Samat hoito-ohjeet tulee toisteltua monta kertaa päivässä sen enempää asiaa miettimättä. Kun ei näe, miten muut hoitavat samat tilanteet, ei tule myöskään reflektoitua omia toimintatapojaan.
Uskoisin, että tapa, jolla potilaat kohtaa, muotoutuu pääosin jo uran alussa ja paras mahdollisuus muovata omia tulevia rutiinejaan on opintojen aikana. Olin onnekas päästessäni avustamaan ja samalla seuraamaan lähietäisyydeltä 10 viikon ajan lähes joka päivä eri hammaslääkärin työskentelyä. Pääsin olemaan potilastilanteissa kuin kärpäsenä katossa, ja kokemukseni perusteella voinkin varmuudella sanoa, että tapoja kohdata potilas on yhtä monta kuin hammaslääkäreitäkin.
Kesän jälkeen eväskorini on täynnä vinkkejä, miten itse haluan tulevaisuudessa kommunikoida potilaiden kanssa, miten voisin selvemmin ilmaista itseäni ja saada potilaan tuntemaan itsensä kuulluksi. Sain loistavat eväät oman ammatti-identiteettini kasvattamiseen sekä roolimalleja hammaslääkäreistä, joiden kaltainen haluan itse olla.
Nora Lehto
Kirjoittaja on neljännen vuosikurssin denttari Turun yliopistosta.