Kun koronavirus alkoi nostaa päätään, olin juuri lopettelemassa toista opiskeluvuottani ja preklinikka kaartui kohti loppuaan. Siinä suhteessa olin melko onnekas, saimmehan nauttia preklinikassa tavallisesta opiskelusta ja tutustua opiskelutovereihin ilman rajoitustoimia.
Ensimmäisestä koronan sävyttämästä klinikkavuodestakin on selvitty hienosti kekseliään yliopistohenkilökunnan ja opiskelijoiden yhteistyön ansiosta. Toisaalta viruksen aiheuttamat ongelmat myös pakottivat muutokseen, ja esimerkiksi etäopiskelumahdollisuudet ovat varmasti tulleet yliopistoihin jäädäkseen. Hammaslääketieteellisessä tiedekunnassa myös kliinisten töiden suorittaminen pareittain helpotti rajoitustoimia ja toi sen lisäksi uusia ulottuvuuksia opiskelijoiden ja potilaan väliseen vuorovaikutukseen. Mielenkiintoisena lisänä nämä uudet klinikan käytännöt kannustivat opiskelijoita toimintatapojen oppimiseen myös opiskelutovereilta yksin puurtamisen sijaan. Uskonkin, että hyviksi havaittuja ja ehkä pakonkin edessä käyttöön otettuja klinikkakäytäntöjä voidaan hyödyntää jatkossakin.
Otsikossa paljastankin tämän hetken fiiliksiä nyt käsillä olevasta syksystä. Lämmin kesä on takana, ja mieli on levännyt ja valmiina arkeen. Omat kesätyöni hoidin ulkotöitä tehden. Tämä antoi hyvää vastapainoa keväällä takapuoli penkissä vietetyille tenttirupeamille. Fyysisesti rasittavan rakennustelineillä keikkumisen jälkeen siistiä sisähommaa osaa kuitenkin jälleen pitää arvossaan. Halu valmistua hammaslääkäriksi kirkastuu entisestään.
Koronan suhteen tilanne on nyt alkanut vakiintua, vaikkakin edelleen on oltava valppaana pitääksemme viruksen kurissa ja yhteiskunnan toiminnassa. Silti toivon kipinä normaalimmasta opiskelusta nostaa päätään. Luentosalin penkkien kolinaa ja aamukahvin tuoksuisia käytäväkeskusteluja osaa taas arvostaa aivan uudella tavalla.
Hammaslääketieteen opiskelijalle neljäs opiskeluvuosi tarkoittaa myös vastuun kasvamista entisestään. Kliiniset opinnot tiivistyvät, ja teoreettiset kokonaisuudet laajenevat laajenemistaan. Myös kandikesä häämöttää toiveikkaana edessä. Lisäksi opiskelijana on mielenkiintoista seurata, miten sote-uudistus vihdoin tulee vaikuttamaan hammaslääkärin ammattiin. Onneksi kaikkeen tähän tukea saa muilta saman tilanteen jakavilta, vanhemmilta opiskelijoilta ja työelämään siirtyneiltä kollegoilta. Toisaalta myös oman vastuun ymmärtäminen osana kokonaisuutta on entistä tärkeämpää. Täytyy siis pysyä skarppina, jotta paketti pysyy kasassa.
Haluankin kannustaa jokaista muistamaan jaksamisen peruspilarit: riittävä ja laadukas uni, sopiva määrä liikuntaa ja sosiaalisia suhteita, säännöllinen ja terveellinen ateriarytmi ja pieni pilke silmäkulmaan! Uskon, että näillä eväillä selviämme niin koronan tuomista hidasteista kuin kaikista muistakin arjen haasteista positiivisin mielin.
Konsta Määttä
Kirjoittaja on neljännen vuosikurssin denttari Oulusta