Kliinisen vaiheen opintojen aikana huomaa konkreettisesti kädentaitojen merkityksen hammaslääkärin työssä.
Preklinikassa tuli vietettyä kymmeniä tunteja kirjastossa koemateriaaleja päntäten. Kaikki tieto oli uutta, ja opiskeltavan tiedon määrä tuntui aluksi aivan valtavalta. Neljännen vuoden teoreettiset opinnot ovat olleet osittain kertausta ja syventymistä, mikä ei samalla tavalla vaadi aivotyötä kuin preklinikan kurssit.
Muistan, kuinka kolmannen vuoden alussa moni alkoi epäillä, oppiiko koskaan poraamaan tai tekemään juurihoitoja. On inhimillistä jäädä pohtimaan, onko muita huonompi, jos on hieman hitaampi tai kömpelömpi. Harjoitustöissä on luonnollista, että jokaisella on oma oppimistahti ja jotkut ovat yksinkertaisesti nopeampia.
Harjoitustöihin on varattu riittävästi aikaa, jotta jokainen ehtii tehdä työnsä rauhassa loppuun. Harjoitustyöt ja klinikka eivät ole nopeuskisoja. Nopeus ei takaa hyvää lopputulosta, joten omaa työskentelytahtia on turha hävetä. Kilpailuasetelma saa aikaan kiireen tuntua, vaikka todellisuudessa sitä ei ole.
Jokainen hammaslääketieteen opiskelija ei synny kädentaitojen kanssa, mutta opintorakenne varmistaa, että taidot kehittyvät kaikille. Toistoja kertyy runsaasti, ja varmuus omaan tekemiseen kasvaa. Samojen toimenpiteiden tekeminen uudelleen ja uudelleen voi tuntua pitkästyttävältä, mutta loppupeleissä se kehittää meistä hammaslääkäreitä.
On myös hyvä muistaa, että kädentaidot eivät ole huipussaan viidennen vuoden keväällä, vaan niiden kehitys jatkuu vielä pitkälle työelämään.
Neljännen opiskeluvuoden aikana olen huomannut, että sormituntuma työskentelyyn on parantunut huomattavasti viime vuodesta. Kurssikaverien kanssa olemme jutelleet siitä, kuinka tänä vuonna tekeminen tuntuu hyvin erilaiselta. Kädet liikkuvat juuri halutulla tavalla, ja peilin kautta työskentelykin tuntuu jo tosi luonnolliselta.
Samalla tietoisuus omien käsien tärkeydestä on lisääntynyt. Opintojen aikana on saatu kokea pari säikähdystä, kun pariltakin kurssikaverilta on murtunut sormi tai käsi. Onneksi näistä selvittiin säikähdyksellä, mutta tapaturmat muistuttavat siitä, että kannattaa hieman varoa käsiään.
Lokakuun Hammaslääkärilehdessä pohdittiin, ovatko kädentaidot periytyviä. Siihen en osaa vastata, mutta nuoremmille vuosikurssilaisille sanoisin: Älkää turhaan murehtiko. Opintojen aikainen harjoituksen määrä ei ennusta sitä, kuinka hyviä hammaslääkäreitä teistä tulee. Lopulta kaikille kertyy tarvittavat kädentaidot, joillakin siihen menee vain hieman muita kauemmin.
Ronja Flykt
Kirjoittaja on neljännen vuosikurssin denttari Turusta.