Kaikki hyvinvointialueen asiat mietityttävät. Näihin liiton paikallistoiminnan neuvottelupäivillä syyskuussa muistiin kirjattuihin neljään sanaan kiteytyy paljon huolta. Uutisissa toistuvat monet yt-neuvottelut ja toimipisteiden sulkemiset; synkältä näyttää. Onko näin? – Riippuu siitä keneltä kysytään, totesi hyvinvointialueita edustavan Hyvil Oy:n asiantuntijalääkäri Tuula Kock suun terveydenhuollon ajankohtaispäivässä lokakuussa.
Kock itse kertoo, että syyskuun Kuntamarkkinoilla johtajien viesti paneelissa kuulosti huomattavan hyvältä: Henkilöstöpula on helpottanut ja hoitoonpääsy parantunut. Taloustilanne on tiukka, mutta saadaan hallintaan muutamassa vuodessa. Palveluja kehitetään.
Hyvinvointialueet tarvitsevat taloutensa tasapainottamiseen enemmän aikaa, huomauttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka julkaisi lokakuun lopussa kaksi kiinnostavaa raporttia. Onnistumista on arvioitava paitsi talouden, myös palvelujen uudistamisen perusteella, asiantuntijat muistuttavat valtakunnallisessa arviossa. Toinen julkaisu kertoo, missä kustannukset hyvinvointialueilla syntyvät – valtaosa erikoissairaanhoidossa ja iäkkäiden palveluissa. Suun terveydenhuollon osuus alueiden nettokäyttökustannuksista on vain kolme prosenttia. Raportti osoittaa myös suuret aluekohtaiset erot.
Entä miltä näyttää hammaslääkärin silmin? Liiton paikallistoiminnan neuvottelupäiville tekemästä kyselystä käy ilmi, että koulutuksiin ei tahdo päästä ja hoitoon pääsy on julkisella hidasta. Yksityispuolen kollegat raportoivat ammatinharjoittajan velvollisuuksien lisääntymisestä ja ostopalvelujen kysynnän hiipumisesta. Nyt on rahat minimissä aluehallinnolla, yksi vastaajista kirjoitti.
Otsikoiden taaksekin kannattaa katsoa. Satakunnan hyvinvointialue kertoi lokakuun alussa lopettavansa suun terveydenhuollon kerralla kuntoon -vastaanotot Raumalla ja Porissa. Satakunnan Kansa kertoi tällöin, että toiminta oli äänestetty Raumalla eniten tyytyväisyyttä tuovaksi ja Porissa se lyhensi hoitojonoja.
Kun kuulee palvelun toteuttajien ajatuksia, selviää muutakin. Malli on toimiva, mutta vain, jos sen pyörittämiseen on riittävästi työpareja ja potilasvalinta onnistuu. Kun lisenssimaksut nyt poistuvat, vuodessa syntyy reilun parinsadan tuhannen euron säästö. Lisäksi neljä hammashoitajaa vapautuu muihin tehtäviin. Potilaat hoidetaan edelleen samoissa hoitohuoneissa, ja hammaslääkärit arvioivat ajankäyttönsä potilaan mukaan. Työhön tulee jatkuvuutta. Valmista voi tulla kerralla tai sitten ei, potilaan tilanteen mukaan, mutta ainakin hammaslääkäri on useammin sama tuttu.
Heli Mikkola
Hammaslääkärilehden päätoimittaja