Opiskelin matemaattista alaa ennen hammaslääketieteen opintojen aloittamista. Tahtomattakin vertailen silloista opiskeluaikaa nykyiseen, sillä se oli elämäni huolettominta aikaa.
Vastuuta oli vain vähän ja vapaa-aikaa paljon. Vielä hampaankin opinnot aloitettuani prekliinisessä vaiheessa opiskelijan vastuulla oli lähinnä olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Opintojen kliinisen vaiheen alkaessa opiskelijaelämän huolettomuus häviää, kun vastuuta kaadetaan saavista opiskelijan harteille. Yhtäkkiä huoleton kandi onkin vastuussa – ei nyt ehkä ihan potilaan elämästä – mutta potilaan terveydestä.
Kliinisen hoitoharjoittelun aloitettuani olen kokenut oman kalenterin hallinnoinnin opiskelujen suurimpana kuormittavana tekijänä. Hoitoharjoittelussa kertyy pelkän varsinaisen potilaan hoitamisen lisäksi runsaasti muuta tehtävää, joihin klinikkatunnit eivät aina riitä. On opiskelijan omalla vastuulla järjestää aikaa esimerkiksi ajanvaraukselle, röntgenkuvien lausumiselle ja hoitokertomusten kirjoittamiselle, mikäli klinikkatunnit eivät tähän riitä. Omat päivät pitää siis suunnitella niin, että ehtii tekemään rästihommat esimerkiksi ennen luentoja.
Toisinaan pelkään, että unohdan esimerkiksi varata ajan jollekin potilaistani tai jotain muuta olennaista jää tekemättä, jos en ehdi tehdä sitä heti. Esimerkiksi sairaustapauksessa potilaan ajat peruuntuvat, ja on kandin tehtävänä sairauslomalta palatessaan soittaa potilaille ja varata uudet ajat. Entä jos kandi unohtaakin syystä tai toisesta jonkun potilaistaan eikä varaa tälle uutta aikaa? Tällöin potilaan hoidon eteneminen on täysin kyseisen kandin vastuulla. Pidän sydämen asiana sitä, että jokainen potilaani saa kaiken tarpeellisen hoidon, johon hän on oikeutettu, ja sen vuoksi potilaiden hoidon järjestämisen vastuu tuntuu suurelta.
Hoitopäätöksissä vastuu on viime kädessä opettajilla. Opiskelijan vastuulla on hoidon suunnittelu, toteutus sekä hoitokertomuksen kirjaaminen, mutta opettaja hyväksyy suunnitelman ja varmistaa hoidon lopputuloksen sekä useimmiten myös jokaisen välivaiheen. Sen vuoksi tuoreena kandina on ollut helppoa hypätä mukaan potilaiden hoitoon, sillä klinikassa voi aina luottaa siihen, että opettajat ovat paikalla varmistamassa, että potilaat saavat hyvää hoitoa ja kirjaukset menevät oikein. Uusien toimenpiteiden tekeminen jännittää varmasti jokaista kandia, mutta klinikassa ei tarvitse koskaan jäädä yksin, vaan vastuuta ovat jakamassa niin hoitajat, opettajat kuin kurssikaverit.
Vastuukortin kääntöpuolena onkin se, että on mahtavaa, että kandien osaamiseen luotetaan. Se antaa tunteen, että meitä arvostetaan tulevina kollegoina. Jo opintojen aikana syntyvä kosketuspinta tulevan ammatin todellisuuteen on mahdollisuus, jota monella muulla alalla ei ole. Hammaslääkärin työ on tärkeää ja vastuu on suurempi kuin monessa muussa ammatissa, ja siksi siihen on hyvä totutella jo opiskeluaikana.
Nora Lehto
Kirjoittaja on kolmannen vuosikurssin denttari Turun yliopistosta.