Perinteisesti hammaslääketieteen opinnot jaetaan kahteen osaan: prekliiniseen ja kliiniseen vaiheeseen. Neljännen opiskeluvuoden kevätlukukauden alkaminen tuntui kuitenkin siltä kuin opinnoissa olisi alkanut kolmas vaihe: loppukiri.
Kolmantena opiskeluvuotena ja vielä neljännen lukuvuoden syksylläkin kliininen hoitoharjoittelu keskittyy pitkälti uuden opetteluun. Harjoitellaan hoitamaan potilaita ja opetellaan uusia käytänteitä sekä oman kalenterin pyörittämistä. Nelosen syksyn edetessä nämä ovat jo rutiinia, ja huomio alkaa pikkuhiljaa siirtymään kesäkandi- ja valmistumisvaatimuksiin.
Turun opetusklinikassa on tapana lukuvuoden aikana käydä omaopettajan kanssa läpi, mitä potilaita sillä hetkellä on hoidossa ja millaisia potilaita tai toimenpiteitä puuttuu. Tämä sen varmistamiseksi, ettei kukaan jää tahattomasti jälkeen. Kevätlukukauden alussa tulikin tehtyä tilannekatsaus siihen, missä vaiheessa omat kliiniset opinnot ovat ja miten paljon tekemistä vielä on. Kokonaisuuden hahmottaminen on luonut stressiä hoitoharjoitteluun, kun suoritevaatimukset pakottavat ottamaan täydestä kalenterista huolimatta lisää potilaita, jotta tarvittavat suoritteet täyttyvät.
Valitettavasti suoritteiden kerääminen on omasta aktiivisuudesta huolimatta toisinaan sattuman kauppaa, sillä potilaiden hoidontarve ja hoidon eteneminen eivät aina vastaa ennakko-odotuksia. Monella tuleekin sen vuoksi kiire saada suoritettua tarvittavat toimenpiteet ennen kandikesää tai valmistumista, sillä toisinaan sopivia potilaita ei yksinkertaisesti löydy tai kalenterit täyttyvät muista kuin suoritteisiin tarvittavista toimenpiteistä.
Kliinisen hoitoharjoittelun muuttuessa suoritekeskeiseksi lisääntyy myös hoitoharjoittelun kuormittavuus, sillä annettu työaika ei aina riitä potilaiden hoitamiseen ja tarvittavien suoritteiden keräämiseen. Jo pelkästään oman, potilaan ja opettajan kalenterin yhteensovittaminen saattaa vaatia opiskelijalta joustoa ja ylimääräisiä työtunteja.
Tunnollisimmat opiskelijat tekevät klinikassa ylimääräisiä vuoroja lähes viikoittain, ei vain suoritteiden, vaan myös potilaiden hoidon edistämiseksi. Suoritteiden kerääminen luo jatkuvan kiireen tunnun opiskeluun, sillä hoitojen etenemistä on vaikeaa arvioida etukäteen, eivätkä hoidot aina mene aivan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tai suunnitellut toimenpiteet toteudu ollenkaan. Jo nyt tuntuu, että aika loppuu kesken suoritteiden keräämisen kanssa ja lopussa tulee kiire, vaikka klinikkaa on jäljellä yli kokonaisen lukuvuoden verran.
Puuttuvien suoritteiden määrä voi tuntua hetkittäin ylivoimaiselta, mutta jokainen toimenpide on yksi askel lähemmäs valmistumista. Lohdullista on se, että joka vuosi valmistuva vuosikurssi saa tarvittavat toimenpiteet kerättyä, eikä kenenkään valmistuminen jää kiinni puuttuvista suoritteista.
Ole siis aktiivinen ja tee minkä pystyt, suoritteet järjestyvät kyllä.
Nora Lehto
Kirjoittaja on neljännen vuosikurssin denttari Turun yliopistosta.