Näin neljännen vuoden hammaslääketieteen kandina opintoja on enää reilu vuosi jäljellä, ja suurin osa kursseista on jo suoritettuna. Vaikka teoriatietoa on karttunut paljon, koen opiskelijana olevani alalla vielä untuvikko. Ammatillinen itsevarmuus ei ole muodostunut: peruspaikkaukseenkin saattaa kulua reilusti aikaa, ja joudun käymään opettajan luona kysymässä apua tavallisten toimenpiteiden pulmiin.
Ei ole kuitenkaan enää monta kuukautta, kun vuosikurssini pääsee ensimmäistä kertaa oman alansa kesätöihin hammaslääkäriksi. Töihin, joissa paikkaus tulee tehdä alle tunnissa eikä hoitopäätöksiin voi kysyä opettajan apua. Vaikka tilanne on innostava, aiheuttaa se myös pientä stressiä.
Epävarmuuden sietäminen ja ammatillisen itsevarmuuden kehittyminen on haastavaa alalla, jossa virheiden teko on raastavaa ja haittaa potilasta. Epäonnistumisen seurauksena hoitopäätös voi olla huono ja potilaalle voi seurata siitä harmia. Kuitenkin kun katson opintovuosia taaksepäin, omien taitojen vahvistumista ei voi olla huomaamatta. Usein se vain unohtuu, ja mielessä pyörivät uudet ja vaativat toimenpiteet. Vain vuosi sitten pääsimme paikkaamaan oikean potilaan hammasta – nyt takana ovat jo ensimmäiset juurihoidot, poistot ja irtoproteesit, ja paikkojakin on ehditty työstää jo toistakymmentä.
Epävarmuutta lisäävät myös yhä vaativammat potilaat. ”Potilaasta on tullut asiakas, ja nyt asiakkaasta on tulossa hyvää vauhtia kuluttaja”, kirjoitti lääkäri Petja Orre vuonna 2017 Lääkärilehdessä. Tämän huomaa joskus opetusklinikassa – ihmiset ovat yhä tietoisempia ja vaativampia hoitonsa suhteen, sillä tietoa hoitovaihtoehdoista on kaikille saatavilla internetissä. Tämä saattaa tuottaa aloittelevalle hammaslääkärille haasteita, tieto kun voi olla värittynyttä ja tapaukset monimutkaisempia kuin internetin sisällöt antavat ymmärtää.
Onneksi omat vuorovaikutustaitoni ovat harjaantuneet opintojen edetessä. Opintojen aikana pääsee tutustumaan erilaisiin ihmisiin; opetusklinikan potilaskantaan mahtuu monen ikäisiä ihmisiä eri taustoista ja kulttuureista. Myös empatiasta on hyötyä – on tärkeää tavata jokainen ihminen omanlaisenaan, kertoa hänelle hoitotoimenpiteistä ja pyrkiä auttamaan häntä parhaalla mahdollisella tavalla. Hammaslääkärin rooli ja olemus ihmisten kohtaamisessa on tärkeä, sillä hoitokokemus voi vaikuttaa suuresti potilaisiin ja jopa heidän suhtautumiseensa tuleviin hammaslääkärikäynteihin.
Hammaslääkärin työn alkutaipaleella ammatillinen itseluottamus on vasta rakentumassa, ja potilaan hoitoa koskevat lääketieteelliset vaatimukset yhdistettyinä klinikan suoritevaatimuksiin saattavat tuntua kuormittavilta. Kaiken oppimani ja opetusklinikalla saamani kokemuksen mukaan hyvä hammaslääkäri on asiantunteva ja työtään arvostava; hänellä on kärsivällisyyttä, sujuvat viestintä- ja ongelmanratkaisutaidot sekä halukkuus kehittyä ja oppia uutta. Odotan innolla kesätyötä hammaslääkärinä ja muistutan itselleni, että tukea saa viereisen huoneen kollegalta, kun sitä rohkeasti pyytää.
Sanni Miettinen
Kirjoittaja on neljännen vuosikurssin denttari Helsingistä.