”Minulla oli ilo olla mukana” tai ”muistan ilolla, miten me ” ovat tuttuja lausahduksia. Vilpittömät ilon tunteet liittyvät lähes aina ihmisten kohtaamisiin, tapahtumiin – osallistumiseen.
Tässä hektisessä maailmassa osallistumisen kanssa kilpailee ehkä selkeimmin kriittisyys. Miten käytän omaa arvokasta aikaani ja priorisoin tekemisiäni? Hyvä ajanhallinta ei tarkoita sitä, että pyrkisi koko ajan saamaan yhä enemmän valmiiksi niin tehokkaasti kuin mahdollista. Se on enemmänkin oman ajankäytön järjestämistä niin, että voi käyttää suurimman osan ajastaan asioihin, jotka ovat itselle jollakin tapaa tärkeitä ja mielekkäitä.
Priorisoinnissa on kysymys siitä, mihin haluaa elämässään panostaa ja sitoutua. Yksinkertaistaen, valitaan listalta tärkeimmät ja akuuteimmat tehtävät ja aloitetaan niistä. Jatkuvasti pohditaan myös, voisiko luopua jostakin. Ollaan uskollisia omille arvoille. Omien arvojen mukainen toiminta ei rasita eikä syö henkisiä voimavaroja. Niiden mukaan toimiminen on mielekästä.
Harmikseni olen erilaisissa tilaisuuksissa todennut, että pandemian jälkeisenä aikana jokin on muuttunut. Priorisointi on kohdistunut osallistumiseen. Yleisökato näkyy ja tuntuu tapahtumissa. Voin vain kuvitella, miltä se tuntuu järjestäjistä, kun osallistujamäärät kutistuvat kerta toisensa jälkeen. Herää kysymys, missä vaiheessa järjestäjien suunnalla tulee raja ja järjestämisen motivaatio vastaan.
Hammaslääkärin työssä tapahtumiin osallistuminen liittyy kiinteästi täydennyskouluttautumiseen. Vain tapahtuman yleisön joukossa voit vaihtaa ajatuksia vieressä istuvan kanssa. Vain läsnä ollen voit vaihtaa näytteilleasettajan kanssa mielipiteitä, tulla kuulluksi ja palvelluksi kasvotusten. Vain paikan päällä onnistuu vapaa keskustelu rennossa kollegatapahtumassa. Emmehän oikeasti ole vieraantuneet tai vieraantumassa tästä ihmiselle ominaisesta toiminnasta, yhteen kokoontumisesta?
Uusi täydennyskoulutusasetus tulee voimaan 1.4. alkaen. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tulee voida osallistua riittävästi ammattitaitoa ja osaamista ylläpitävään ja kehittävään oman alan täydennyskoulutukseen. Hyvinvointialueen tulee järjestelmällisesti seurata ja arvioida henkilöstön täydennyskoulutusta koskevien suunnitelmien toteutumista. Pidetään jokainen huolta, että täydennyskoulutuksen määrä on riittävä. Varmistetaan, että täydennyskoulutukselle asetetut tavoitteet, myös laadullisesti, täyttyvät – ilon kautta.
Henna Virtomaa
Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja