Miksi hammaslääkärin täytyy tuntea epilepsialääkkeet? Miksi hammaslääkärin tulee muistaa sormien lihakset ja luut? Toisen opiskeluvuoden alkaessa tällaista pohdintaa kuulee yhä enemmän opiskelijoiden ruokapöytäkeskusteluissa.
Opetus on siirtynyt solu- ja kudostasolta yhä enemmän elinjärjestelmiin, joilla tuntuu olevan vain vähän kosketuspintaa hammaslääkärin työpäivään. Joskus tuntuu, ettei preklinikassa huomioida denttareita, vaan opetus suunnitellaan medisiinareille sopivaksi. En edes muista, milloin viimeksi luennolla annettiin esimerkkitapaus hammaslääketieteellisestä potilaasta. Kuinka siis säilyttää opiskeluinto?
Huomasin pohtivani asiaa mummoni luona selaillen hänen kirjahyllyään. Silmiini osui Koskenniemen aforismikirja Vaeltava viisaus. Selasin läpi kappaletta Tiede (koska kappaletta Opiskelu ei ollut).
Luin, että uuden ajan filosofi Bacon on lausunut, että ”ne ovat huonoja löytöretkeilijöitä, jotka ajattelevat, ettei edessä ole maata, kun he näkevät vain merta”. Kuvaus sopii opiskeluun: Seilaamme opiskeluveneessä, preklinikka on merivaihe, maisema on aava ja ihmeellinen, osin sumun peitossa; ilmat vaihtelevat, mutta monesti on lämmintäkin ja aurinko paistaa.
Opiskelussa päivät ovat erilaisia ja aiheet vaihtelevat. Jotkut asiat ovat vaikeita ja yksitoikkoisia, toiset jännittäviä. Itseäni ovat kiinnostaneet erityisesti ihmisen kehitys ja aivojen hermoradat. Tiedon karttuessa myös hammaslääketieteen yhteys lääkäriopintoihin kirkastuu: Ikenissä on verisuonia, ja viisaudenhampaan poistossa täytyy ottaa lähellä sijaitsevat hermot huomioon. Kivun hallinnassa tulee tuntea farmakologiaa, minkä lisäksi on tärkeää tunnistaa potilaalla käytössä olevien lääkkeiden haittavaikutukset – esimerkiksi epilepsialääkkeenä käytetty valproaatti voi aiheuttaa ienhyperplasiaa.
Edelleen aforismikirjan mukaan lääkäri ja kirjailija Oliver Holmes on 1800-luvulla (arvoituksellisesti) lausunut, että ”yhden hetken tieto on toisinaan koko elämänaikaisen kokemuksen arvoinen”. On uskottava, että laajat opinnot luovat viisautta ja itsevarmuutta aikaan, kun on itse vastuussa ihmisestä, joka asettuu hammashoitotuoliin.
Olen kokenut, että myös säännöllinen opiskelurytmi kannattelee intoa. Opiskelu on kivampaa, kun tehtävät eivät rästiydy ja tiedon voi omaksua pienissä paloissa.
Mielenkiintoa voi lisätä lukemalla yhdessä kaverien kanssa kirjastossa tai kertaamalla tenttiin jonkun opiskelija-asunnossa tai katsomalla You Tubesta opetusvideoita vaikkapa solusignaloinnista.
Vaihtelukin virkistää. Sain olla kesän osastonsihteerinä sairaalassa ja kokea olevani tärkeä osa kiireellistä potilastyötä. Maailma oli vaativa ja vauhdikas toisella tavalla. Kun opinnot alkoivat syksyllä, olin pirteä siirtymään taas prekliinisten kurssien pariin.
Sanni Heikkinen
Kirjoittaja on toisen vuosikurssin denttari Helsingistä