Ainakin peruskoulussa vallitsi uskomus, että olemme joko kielellisesti tai matemaattisesti lahjakkaita. Siinä missä matematiikassa olen aina pärjännyt hyvin minimiefortilla, on kielten oppiminen ollut minulle haastavampaa.
Kyse ei ole siitä, etteikö kiinnostusta vieraita kieliä ja kulttuureita kohtaan olisi ollut – olenhan koulu-urani aikana ehtinyt opiskella yhteensä viittä vierasta kieltä. Tunnistankin itsessäni sen, että minä en opi kieltä kirjasta lukemalla, jos en käytä sitä oikeassa elämässä. Englanninkin opin kunnolla vasta lukion vaihtovuoden aikana, ja taidot parantuivat entisestään yliopisto-opinnoissa ulkomailla.
Kun päädyin ruotsinkieliseen klinikkaryhmään vuosi sitten, päätin ottaa sen haasteena itselleni: minähän oppisin sujuvan ruotsin. Ulkomailla englanninkielisissä maissa vietettyjen vuosien jälkeen taidot ovat kuitenkin olleet ruosteessa. Osan tuosta ruosteesta olen onnistunut kiillottamaan pois kehittämällä ymmärtämistäni ruotsinkielisiä sarjoja katsomalla ja podcastia kuuntelemalla.
Etenkin spontaanin reagoinnin taidoissa on silti rutkasti kehitettävää. En yksinkertaisesti kohtaa arjessani tarpeeksi tilanteita, joissa altistuisin kielelle. Silloin harvoin, kun tällainen tilanne tulee vastaan, helposti jäädyn. Tarvitsisinkin siis rutiinia, toistuvaa altistusta sekä suomen ja englannin puhumisen mukavuusalueelta poistumista turvallisessa ja vastaanottavaisessa ympäristössä, jossa alun takeltelu tai kielioppivirheet eivät olisi “noloa”. Eiväthän kielten opettelussa virheet oikeasti ole koskaan noloja, vaikka se itsestä herkästi siltä tuntuukin!
Kuten mainitsin, en arjessani altistu ruotsille. Siksi olinkin innoissani, kun kevään lopussa meiltä Strimma-kurssilaisilta kysyttiin halukkuutta lähteä Ruotsiin heidän hammaslääkäripäivilleen. Odontologisk Riksstämma järjestettiin tänä vuonna marraskuun puolivälissä Uumajassa, joka oli kaupunkinakin minulle uusi.
Olimme messuilla kaksi päivää, joiden aikana kuuntelimme luentoja, tutustuimme näytteilleasettajien pisteisiin sekä ennen kaikkea pääsimme olemaan ruotsinkielisessä ympäristössä. Illalla kiertelimme Uumajan pientä mutta idyllistä keskustaa, jossa kielikylvyn lisäksi iski kasvoille toinenkin asia – pakkanen! Jouluvalot, luminen maa ja aikaisemmin laskeva pimeys lisäsivät joulutunnelmaa entisestään.
Pari viikkoa oli kieltämättä hektistä ja rankkaakin, kun ensin oli Hammaslääkäripäivät ja seuraavalla viikolla Riksstämman. En kuitenkaan vaihtaisi kokemusta pois, ja päällimmäisenä tunteena onkin suuri kiitollisuuden tunne siitä, että saimme mahdollisuuden lähteä.
Oli myös kiinnostavaa huomata yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia Suomen ja Ruotsin hammaslääkäripäivien välillä. Ruotsin messuilla luennoilla oli useampi luennoitsija yhden sijasta, messuilla oli vähemmän näytteilleasettajia, ja useammalla pisteellä tarjottiin herkkuja, kuten jäätelöä, hattaraa ja erikoiskahveja.
Vaikka englanninkielisestä luennosta jäikin enemmän mieleen ja reaktioaikani ruotsiksi vastaamiseen oli hitaampi kuin mäkilähtö manuaaliautolla, olen toiveikas ja päättäväinen sen suhteen, että pienin askelin eteenpäin kohti sujuvampaa ruotsia.
Wilma Wessman
Kirjoittaja on neljännen kurssin denttari Helsingistä.