Pään ja kaulan alueen syövän (head and neck cancer, HNC) hoidot aiheuttavat usein potilaille akuutteja kudosmuutoksia, mutta pitkäaikaisvaikutuksista tiedetään varsin vähän.
Sädehoito on HNC:n yleinen hoitomuoto, joko yksin tai yhdessä ablaatiokirurgian tai kemoterapian kanssa. Akuutit ja krooniset komplikaatiot, kuten mukosiitti, kserostomia, osteoradionekroosi (ORN) ja suun infektiot, ovat yleisiä. Sädehoidon jälkeinen fibroosi on yleinen myöhäisvaikutus. Haittavaikutusten vähentämiseksi on käytetty hyperbaarista happihoitoa (HBOT), joka parantaa säteilytettyjen kudosten laatua lisäämällä niissä neoangiogeneesiä.
Tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin, miten säteilytetty limakalvo uusiutuu sädehoidon jälkeen ja vaikuttaako hoidon aikana annettu HBOT positiivisesti epiteelin kykyyn parantua. Solukalvon läpäisevä musiini-1 (tMUC1) keskeisenä signaloivana glykoproteiinina vastaa solusyklin säätelystä, minkä vuoksi tutkimme tMUC1:n roolia suun limakalvoepiteelin paranemisessa.
Tutkimukseen osallistui 87 potilasta, joista 34 oli sädehoitoa saanutta HNC-potilasta ja kontrolleina oli 53 tervettä henkilöä. Osallistujien poissulkukriteereinä olivat bisfosfonaattilääkitys, luustosairaus tai systeeminen immunosuppressiivinen lääkitys. Veren kalsium-, fosfaatti-, lisäkilpirauhashormoni- ja HbA1c-pitoisuudet olivat normaalirajoissa kaikilla osallistujilla.
HNC-potilaiden taustatiedoista kirjattiin kasvaimen sijainti, kokonaissädeannos, paikallinen sädeannos limakalvobiopsian kohdassa sekä sädehoidon ja biopsian välinen aika (RTBI). Kaikista 17 potilaasta, jotka olivat saaneet biopsia-alueelle arviolta 50 Gy:n tai sitä suuremman paikallisen annoksen, 9 potilasta hoidettiin HBOT:lla ”Marx-protokollan” mukaan – 20 istuntoa ennen sädehoitoa ja 10 istuntoa sen jälkeen. Implanttileikkauksen yhteydessä otetut kudosnäytteet tutkittiin valomikroskoopilla ja immunohistokemiallisesti tMUC1:n (human HFMG) osoittamiseksi. Lisäksi näytteet tutkittiin elektroni- ja immunoelektronimikroskoopilla.
tMUC1-värjäys oli merkittävästi voimakkaampaa sädehoitoa saaneilla potilailla kuin verrokeilla, erityisesti tyvisolukerroksessa. RTBI:n mukaan suun epiteelin tMUC1-värjäytyminen osoitti pienempää intensiivisyyttä potilailla, joilla oli lyhyt RTBI (2 vuotta tai vähemmän) verrattuna yli kahden vuoden aikaan. tMUC1:n ilmentymisen ja paikallisen säteilyannoksen välinen korrelaatio ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Profylaktista HBOT:ta saaneilla potilailla suun limakalvon tMUC1:n järjestäytyminen muistutti eniten tervettä limakalvoa. Kliinisten ja histologisten kriteerien mukaan ORN-diagnoosi oli asetettu viidelle potilaalle, joilla kaikilla oli ollut kielisyöpä. Biopsiakohdan Dmax-keskiarvo oli 62 Gy (vaihteluväli 57–66 Gy) ja RTBI-keskiarvo 120 kuukautta (vaihteluväli 8–50 kuukautta). Yksikään ORN-potilaista ei ollut saanut profylaktista HBOT:ta.
Tutkimus osoitti, että sädehoito aiheuttaa HNC-potilailla pitkäaikaisia mikroskooppisia muutoksia suun epiteelissä jopa vuosikymmeniä hoidon jälkeen. RTBI näytti vaikuttavan niin, että kriittisin aika suukirurgiselle toimenpiteelle olisi noin 1,5 vuotta tai vähemmän sädehoidon jälkeen. Epiteelin tMUC1:n lisääntyminen liittyy sädehoidon jälkeiseen suun limakalvon tulehdukseen. Profylaktinen HBOT näyttää muuttavan säteilytetyn epiteelin tMUC1-ilmentymää ja edistävän suun limakalvon paranemista, mutta eri menetelmin tehtävää lisätutkimusta tarvitaan HBOT:n kliinisen merkityksen osoittamiseksi.
Long-term changes of irradiated oral mucosa in patients with head and neck carcinoma
Saga Ramsay1, Hannah Dekker2, Engelbert AJM Schulten2,3, Jopi JW Mikkonen4, Elisabeth Bloemena3,5, Arja M Kullaa1
1Hammaslääketieteen yksikkö, Lääketieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus
2Amsterdam UMC, Department of Oral and Maxillofacial Surgery/Oral Pathology, Vrije Universiteit Amsterdam, Amsterdam, The Netherlands
3Department of Oral Pathology, Academic Centre for Dentistry Amsterdam (ACTA), Amsterdam, The Netherlands
4Teknillisen fysiikan laitos, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus
5Cancer Center Amsterdam (CCA), Cancer Biology and Immunology, Amsterdam, The Netherlands
Ultrastruct Pathol 2026; 50(4): 420–30. https://doi.org/10.1080/01913123.2026.2709505