Näin syksyn tultua etenkin uusia opiskelijoita saattaa ihmetyttää erinäisten vaalien määrä. Ainakin täällä Helsingissä pitkin alkusyksyä ovat tiedotuskanavat ja ryhmächatit täyttyneet niin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kuin Hammaslääkäriliiton valtuustonkin ehdokasasettelun mainonnasta.
Loka-marraskuussa puolestaan kandiseurojen sekä SHOL:n vaalikokouskutsut lähtevät ilmoille ja Instagramin puolella tulee vilahtamaan hallitusroolien esittelyjä. Mutta mitä tavallinen opiskelija saa irti lähtemällä mukaan järjestötoimintaan?
En itse oikeastaan edes muista tarkalleen, milloin kärpänen järjestöhommiin puraisi. Sen kuitenkin muistan, että ensimmäistä vuotta Skotlannissa opiskellessani vaikutuin syvästi siitä, kuinka hyvä ryhmähenki ja yhdessä tekemisen meininki Nordic Societyn hallituksella oli. Halusin ehdottomasti päästä mukaan ja onneksi menin! Hallituksessa samaan aikaan ollut ruotsalainen tyttö on edelleen hyvä ystäväni, vaikka välimatka harventaakin näkemistiheyttä.
Kun aloitin opinnot hampaalla, oli minulle selvää, että halusin jatkaa opiskelijajärjestötoiminnassa. HLKS:ssa oli onneksi matalan kynnyksen toimihenkilöpestejä, joista oli helppo aloittaa jo ensimmäisenä opiskeluvuonna. SHOL:n hallitukseen puolestaan liityin toisen vuosikurssin opiskelijana, ja tämän vuoden alusta olen kuulunut Hammaslääkäriliiton hallitukseen opiskelijajäsenenä. Erinäisiä rooleja onkin kerennyt vuosien mittaan kertyä jo monta.
Preklinikassa, kun hampaan omia opintoja ei välttämättä ole vielä ehtinyt olla ollenkaan, voi tuntua kaukaiselta lähteä mukaan oman kandiseuran tai SHOL:n toimintaan. Voi herkästi ajatella, että eihän silloin vielä tiedä oikein mistään mitään ja mitä minulla muka on annettavaa.
On kuitenkin tärkeää saada opiskelijatoimintaan mukaan jokaisen kurssiasteen opiskelijoita. Haluaisinkin kannustaa kaikkia, niin klinikkalaisia kuin preklinikkalaisiakin lähtemään mukaan tai edes tulemaan vaalikokoukseen kuulolle, jos pieninkään kiinnostus tai uteliaisuus opiskelijajärjestötoimintaa kohtaan on herännyt.
Järjestötoiminnassa saa oman äänensä kuuluviin ja pääsee vaikuttamaan itselle tärkeisiin sekä itseä ja kurssikavereita koskeviin kysymyksiin. On helppo purkaa turhautumista kahvipöytäkeskusteluissa, mutta asiat eivät etene, jos ei ole ketään viemässä niitä eteenpäin. Opiskelijoiden edunvalvontaan tarvitaankin nimenomaan opiskelijoita.
On tietenkin totta, että järjestötoiminnasta saa arvokasta kokemusta ja kontakteja tulevaisuutta ajatellen. Itse kuitenkin koen saaneeni opiskelijatoiminnasta myös harrastuksen ja yhteisön sekä ennen kaikkea monia hyviä ystäviä yli kaupunki- ja kurssirajojen. Koskaan ei tiedä, missä ne tulevat parhaat kaverit tapaa. Lähipiirissäni on jopa toisensa hallitushommista löytäneitä pariskuntia!
En olisi aikoinaan arvannut, mihin pesti HLKS:n preklinikan yhteyshenkilönä minut lopulta veisi. Toisaalta juuri nyt tuntuu siltä, että järjestötoimintaa on osaltani edessä vielä monen monta vuotta.
Wilma Wessman
Kirjoittaja on neljännen vuosikurssin denttari Helsingistä.