Sain keväällä osallistua kyselyyn, jossa tiedusteltiin ihmisten itse kokemia tai sivullisena havaitsemiaan väärinymmärryksiä.
Jaoin omani: – Luulin lapsena, että purentapaperiin jää kuvio, jonka perusteella lääkäri näkee, tarvitseeko oikomiskojeen rengasta tai paikkaa vielä hioa. Oikeasti paperi jättää värimerkin hampaaseen, mistä päättely tehdään.
– Hyvänen aika, tää [purentapaperi]asia selvisi mulle tässä ja nyt, kirjoitti yksi. – Sama, nauroi toinen. – Täällä myös juuri uutta oppinut, liittyi seuraan kolmas.
Oli hauskaa löytää kohtalotovereita. Meitä purentapaperin käyttötarkoituksen väärinymmärtäjiä olikin maailmassa useampi. Siis ainakin neljä.
Purentafolion idean väärinymmärtäminen on vielä harmitonta. Potilas kun puree folioon ihan samalla tavalla, vaikka luulisi hammaslääkärin tulkitsevan punaista suikaletta kuin Egyptin hieroglyfeja. Oikeasti selvittämisen arvoisia väärinymmärryksiä ovat sellaiset, joiden vuoksi ihminen tai kokonainen yhteisö tekee turhaa tai haitallista työtä.
Työehtoihin liittyvät kysymykset ovat väärinymmärrysten kärjessä. On hankalaa omaksua ja muistaa ulkoa asioita, joiden perusteita ei tiedä. Miksi alle viikon mittaiset lomat anotaan ilman viikonloppua? Miksi meillä sairauspoissaolohakemus osoitetaan suoraan esimiehelle, ei asiatarkastajalle, toisin kuin kaikki muu? Ja kuka edes on mystinen asiatarkastaja 9? Yhtä salaperäinen kuin graffititaiteilija Banksy. Banksyn persoonasta sai sentään jotain vihiä Mäntän taidenäyttelyssä.
Omassa työpaikassani syy asiatarkastajan puuttumiselle sairauspoissaoloissa on käytännöllinen. Sairauspoissaolot ovat määrältään niin suuria, että niiden käsittelyä on haluttu keventää. Tai toisinpäin sanottuna: asiatarkastajia on varsin vähän, jotta heidän aikansa riittäisi myös arkisten saikkujen asiatarkastukseen. Lisäksi tieto sairausloman syystä on esihenkilön ja työntekijän välinen asia, johon asiatarkastaja ei ota kantaa. Jos olisin tämän heti kuullut, olisin toiminut vuosien varrella paljon johdonmukaisemmin, enkä sähköttänyt poissaoloja hyväksyttäväksi kuin halpoja ilotulitusraketteja, osan sinne, osan tänne.
Kandina koitti vihdoin hetki, kun laitoin ensi kertaa purentapaperin potilaan hampaiden väliin ja pyysin narskuttelemaan edestakaisin. En edes yrittänyt tulkita mitään rispaantuneesta foliosta, vaan ohjasin peilin kautta valon päättäväisesti kohti hammasta, väripisteitä etsien. Olin kasvanut ulos väärinymmärryksestä.
Väärinymmärrykset paljastavat sympaattisia asioita ihmisaivojen tiedonkäsittelyn kumulatiivisesta luonteesta. Useimmat laittavat sälekaihtimet kiinni alkaessaan lausua PTG-kuvaa. Säleen kulmaa muuttamalla valo valjastetaan taittumaan ikkunalautaan. Viereisessä huoneessa kollega kääntää sädekaihtimia. Nehän kaihtavat auringon säteitä. Roomaan on monta tietä.
Toisille väärinymmärrysten väistyminen tuo mukanaan helpotuksen pitkän huokauksen:
– Luulin häpeällisen pitkään, että perhepizzaan pätevät samat säännöt kuin esimerkiksi perhelippuun. Että sen saisi ostaa vain kaksi aikuista ja kaksi lasta. Nuoruuden poikaystävä aikoinaan tilasi perhepizzan, ja sitten jännitin, jääkö hän siitä kiinni, että syö pizzan kokonaan itse, vastasi väärinymmärryskyselyyn koulutettu, rekrytoinnin asiantuntijana työskentelevä nuori nainen.
Anni Temonen
johtava hammaslääkäri Kainuusta
Kielen päällä, Hammaslääkärilehti 7/2022